Kissapoika

Esikoiseni sai mieluisan kutsun yökylään ystävättärensä maalle. Siellä maalla on seitsemän ponia, kolme kissaa ja iso musta koira. Tämä paikka on tyttäreni mielestä taivas ja jos hän saisi päättää mekin muuttaisimme maalle, pois Helsingistä. Ja meilläkin pitäisi olla enemmän eläimiä kuin vain yksi koira.

Tein tuliaisiksi tällaisen kissaherran englanninkielistä ohjetta mukaillen. Kaikki tyttäreni ihastuvat kissaan eivätkä olisi halunneet antaa sitä tuliaisviemisiksi. Tyttäriäni ei yhtään lohduttanut, että en ennättäisi väkertää kaikille lähiaikoina omia kissoja. Toivottavasti myös saaja ihastuu kissaan yhtä paljon kuin tyttäreni.

Jouluisia tunnelmia meiltä

Pidän kaikista joulukukista, mutta Amaryllis on suosikkini. Se on niin upea! Tämän vuotinen amaryllikseni on aivan uskomaton. Ostin sen ruokakaupastamme ja siirsin sen rottinkikoriin, mullan päälle syksyllä keräämääni sammalta ja vielä pari itsetekemääni pehmosydäntikkua koristamaan istutusta. Sydämet tikuissa olivat tarpeen silloin, kun amaryllis oli vasta vihreä vana ja nuppu. Valkoiset kynttilät on aseteltu hopeatarjottimelle köyhäinhopeisten kuusenkoristeiden kanssa. Taustalla pilkottaa yksi joulunpunainen sohvatyyny.

Joulukuusemme ruokasalin nurkassa. Kaunis kaupunkikotiin koristeltu kuusi. Jos mökkimme joskus valmistuu ja vietämme siellä joulua, tulee kuusemme näyttämään aivan erilaiselta. Haaveissani mökkikuusessa kaikki on itsetehtyä (tai ainakin itsetehdyn näköistä), mailegia, tildaa. Vain sähkövalot on kaupasta. Haaveilen myös isosta rottinkikorista, mihin kuusen voisi laittaa. Näitä näkee ulkolaisissa sisustuslehdissä, mutten ole sellaista vielä koskaan nähnyt kaupassa. Tietääkö kukaan, mistä sellaisen voisi hankkia?

Pidän kristallikruunuista, varsinkin vanhoista sellaisista. Ruokasalin pöydän päällä on moderni kristallikruunu. Pidän siitäkin todella paljon. Valohimmentimellä valon määrää ja siten tunnelmaa saa säädeltyä. Jouluisin ripustan nämä viisi balleriinaa tanssimaan kristalleihin. Jokaisella lapsella on oma suosikkinsa näistä balleriinoista (myös pojalla) ja minäkin olen kuulemma yksi näistä, vain isä ei ole kristalleissa tanssiva balleriina.

Loppiaiseen asti nautimme näistä jouluisista tunnelmista.

Huovutetut lapaset

Kaikilla kolmella tyttärellämme on vaaleat tekoturkit parempina takkeina. Kaksostytöillä on luonnonvalkoiset lyhyet turkit ja esikoisella on vaaleanruskea kukkakirjailtu pitkä tekoturkki. Nyt päätin, että turkit saavat vihdoinkin kauniit käsineet seurakseen. Naapurintytön kauniista huovutetuista lapasista innostuneena, minäkin päätin neuloa huovutetut lapaset. Elämäni ensimmäinen huovutustyö.

Neuloin Novitan Huopasesta sukkapuikoilla 7 (minulla ei ole isompia) netistä löytämäni ohjeen mukaan Pirkka-ohje. Koko = lapsi.

Ohjeessa neuvottiin laittamaan pakastepussi peukaloihin pesun ajaksi. Voi, kun siinä ohjeessa olisi sanottu, että pieni pala riittää. Minä tietämätön kun tungin kokonaisen hedelmäpussin peukaloon. Ja tältä ne näyttivät tullessaan pesukoneesta. Voi itku! Ekan pesukerran jälkeen lapaset olivat hyvän kokoiset esikoiselleni (ja peukalot olisivat voineet olla vaikka kipsattu).

Uudestaan pesukoneeseen ja peukaloihin vain pieni pala muovia. Nyt lapaset ovat hyvän kokoiset kaksostytöille. Peukalot ovat vieläkin liian isot (=leveät). Onko kellään mitään neuvoa, miten pienennän (=kavennan) vain peukalon? Pitäisikö vain leikata osa peukalosta pois?

Nyt teen vielä kaksi paria huovutettuja lapasia, että kaikilla tyttärilläni on sellaiset. Ehkäpä jo toinen tai viimeistään kolmas pari on onnistunut.

Uskomattoman kauniita huovutettuja lapasia esiteltiin Villa Valkoisen blogissa. Käykääpä kurkkaamassa kauniit huovutetut lapaset. Taidan itsekin huovuttaa kukan koristeeksi lapasiin

Tunnelmallista joulua

Lapset nukkuvat väsyneinä ja onnellisina - kaikki esikoisen huoneessa. Pitkä päivä ja pitkä odotus on päättynyt onnellisesti. Joulupukki sai kuulla lasten kauniisti esittämän joululaulun ja pukki toi lapsille mieluisia lahjoja. Aamulla odottavat kivat leikit uusien toivottujen lelujen kanssa tai sitten voi käpertyä sohvalle peiton alle lukemaan uutta kirjaa. Ihana olla joulupäivänä kotona oman perheen kanssa ilman mitään kiirettä minnekään. Nyt lasten nukkuessa me vanhemmat istumme kynttilänvalossa sohvalla ja juomme glögiä. Tunnelmallista joulua kaikille!

Monenlaisia pipareita

Lapset ovat ahkerasti leiponeet pipareita ja vähintään yhtä ahkerasti koristelleet niitä. Meidän perheen tämän joulun uutuusmuotti on mäyräkoiramuotti, jonka siskoni löysi kaupasta ja ystävällisesti lähetti meille. Kiitos vielä! Muotti oli niin suuressa suosiossa, että yhden kerran kokonainen taikina tehtiin vain ja ainoastaan mäyräkoiramuotilla. Kun neljä lasta leipoo ja kaikki haluavat käyttää samaa muottia, ei leipominen ole kovinkaan sujuvaa. Mutta ei se mitään, ainahan taikinaa voi myös syödä.

Tilaamamme joulukortit Papun kuvalla saapuivat ajoissa ja on jo toimitettu esikoisen kavereille sekä Papun koiraystäville omatekoisten koirankeksien kera. Koirankeksien resepti on ihanasta "Oi ihana joulukuu" -kirjasta (Loimaranta & Koivumäki).


Pieni joulumuistiainen sisälsi kaupan pipareita, mutta paketti oli koristeltu itsetekemilläni Tildan piparkakku-ukoilla.


Innostuin vielä tekemään kranssin oikeilla pipareilla. Kranssi löytää paikkansa joulun herkkupöydän päältä. Laitan kokonaisuudesta kuvan, jahka kaikki herkut on aseteltu tarjolle kauniisti.

Jäälyhty

Päätin ottaa kaiken irti tästä talvesta ja pakkasesta ja tehdä jäälyhdyn. Edellisen kerran olen tehnyt jäälyhtyjä joskus lapsuudessani talvella mökillä. Olin niin innoissani, etten edes ennättänyt etsiä ämpäriä vaan nappasin ensimmäisen eteeni tulevan ison astian = pesuvadin, se oli siivouskomerossa päällimmäisenä. Lyhdystä tuli kaunis. Tällaiselta se näytti iltapäivän hämärässä.

Harmi vain, että lyhty on liian matala, kynttilänliekki melkeinpä kurkistaa aukosta ja tuuli pääsee herkästi sammuttamaan kynttilän. Seuraavaksi teen jäälyhdyn ämpäriin.

Tässä näette vielä, mitä kuopus ja koira tekivät pihalla sillä välin, kun minä koversin jäälyhdyn aukkoa. Kuopus auraa tietä koiralle ja koira odottaa kärsivällisesti, kun aurattua tietä valmistuu hitaasti. Mainio parivaljakko nuo kaksi!

Koiran joululahjapeitto

Koiramme Papu on mäyräkoirien tapaan nautiskelija. Se tykkää pehmeästä ja lämpimästä ja ehdottomasti kuivasta. Sohvalla se tykkää olla ja nukkuu esikoisemme kanssa peiton alla. Papulla on tottakai oma peti ja kyllä se sielläkin viihtyy päiväsaikaan. Omassa pedissä, jossa on paksu pehmeä alusta on tottakai myös peitto. Pentuna Papulla oli neulomani tilkkupeitto. Siihen sai ihanasti käytettyä paljon jämälankoja. Tähän peittoon Papu puri reikiä (liekö hampaiden vaihtuminen vaivannut) ja lopulta kyllästyin paikkaamaan sitä. Sen jälkeen Papulla on pitkään ollut ja on siis edelleenkin esikoisemme vauva-ajan peitto. Kolmen yön kuluttua peitto vaihtuu.

Peitto on ollut pidemmän ajan projekti. Ja olen ylpeä itsestäni, että sain tämän roikkuvan työn valmiiksi. Langat olin aikoinaan ostanut kuopuksen neuletakkia varten, mutta ennenkuin sain neuletakin tarpeeksi pitkälle poika oli jo kasvanut ja lanka ei enää riittänyt isompaan neuletakkiin. Purin neuletakin ja joskun myöhemmin keksin aloittaa koiran peiton tekemisen. Peitto eteni hitaasti. En tiedä miksi, ehkä jotku työt vain ovat sellaisia.

Lanka on Sirdar Snuggly, uskomattoman pehmeä nailon-akryylilanka. Neulottu puikoilla 6, kaksinkertaisesta langasta, helmineuletta 70s. Peitosta tuli kuitenkin aika pieni, joten tein rivin isoäidin ruutuja yhteen reunaan. Lankana lisäksi 7 veljestä. Virkkasin kiinteitä silmukoita peiton ympäri, koristetikkauksia. Toisella puolella on omenanvihreä fleece. Minun käsiini peitto tuntuu todella lämpimältä ja pehmeältä. Nyt peitto on paketissa odottamassa jouluaattoa, jolloin selviää, kelpuuttaako koiraherra sen.