lampaantalja ja kuuma kaakao puuttuu...

...ja kasvihuone talviasussassaan, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt on vain yksinäinen, kunnostusta odottava tuoli lumihangessa ja uusi tyyny. Loput saatte kuvitella ;) Pitkästä aikaa kudoin tyynynpäällisen. Lanka Novitan Isoveli ja puikot 5. Pelkkää aina oikeaa, mikä on kyllä supertylsää kudottavaa. 70 silmukkaa ja 130 kerrosta. Virkkasin (koukku 4) kiinteillä silmukoilla kappaleet toisiinsa kiinni. Lopputulos näytti liian paljaalta minun silmiini. Suunnittelin kutovani i-cord nauhaa, mutta sen kiinnittäminen virkattuun reunaan osoittautui haasteelliseksi. Niinpä kudoin 5 silmukalla pitkän nauhan (ekat silmukat aina nostettu). Virkattu reuna jäi kudotun nauhan sisään piiloon ja minä sain neuletyynyyn terereunan. Nyt puuttuu enää kasvihuone, mutta onnea on Mies, joka lupasi sellaisen rakentaa ensi kesänä ;) Kaunista talvipäivää!

aurinkovarjo pitsikankaasta

Kaksostyttöjen synttärijuhlat heinäkuun lopussa pidetään vanhananjan puutarhajuhlien hengessä, valkoista, vaaleanpunaista, kukkia, viirinauhoja... Meidän aurinkovarjot (valkoinen ja musta) olivat liian yksinkertaisia ja selkeitä (lue, ei kauniita), joten tein tytöille heidän näköisensä aurinkovarjon :) Ostin kirpparilta varjon neljällä eurolla. Valitsin rungoltaan ja mekanismiltaan ehjän ja valkoisen. Kangas lähti onneksi helposti irti. Yhden kolmion otin itselleni kaavaksi. Huomatkaa rakas koiramme, joka auttaa, pitämällä pitsikankaasta kiinni. Mahdollisimman edullista pitsikangasta (tämä on Ikeasta) sillä itsetekemällä ei koskaan tiedä lopputulosta etukäteen. Netistä löysin ainoastaan pieniä sateenvarjon kokoisia päivänvarjoja, mutta en yhtään isoa, aurinkovarjon kokoista pitsivarjoa, joten en voinut ottaa opiksi muiden kokemuksista. Tämän alla on jotenkin satumainen tunnelma :) Päätynupin pesin ja nyt se suorastaan loistaa valkoisena. Itselle muistiin, kankaanmenekki 2,5 m kun leveys 150 cm, jos vaikka joskus päädyn vaihtamaan kankaan. Minäkin sain kokeilla istumista pitsivarjon alla kirppistuolillani. Teemaan sopivasti join iltapäiväkahvit vaaleanpunaisesta kupista, kukkatyynyillä istuen. Tämä rottinkituoli on muuten menossa kasvihuoneeseeni ja Miehelle on etsinnässä samanlainen. Kasvihuone tosin on toistaiseksi vain visio päässäni :)
Ihanaa torstaita!

Jouluaattona

Vietimme jouluaattoa meillä kotona. Meitä oli kaksitoista, joten pitkä ruokapöytä oli venytetty pisimmilleen ja keittiöstä piti lainata kaksi tuolia lisää. Kattaus oli puna-kulta-valkoinen. Lautaset ovat jo monta vuotta sitten keräämäni Disneyn joululautaset sekä saman sarjan minipatsaat. Aterimet ovat isotädin vanhoja ja antiikkiliikkeestä ostettuja. Pöytäliina Ikean metritavara pellavakangas :)

Jokaisen tuolin selkänojaan olin kiinnittänyt pienen sydämen ja samettirusetin. Haaveilen kustavilaisista medaljonkituoleista, näiden mukavien mutta raskaiden tuolien tilalle:) Ehkä sellaiset tulevat huutokaupassa tai antiikkiliikkeessä vastaan:) Lasten tekemät piparkakkutalot komeilevat pianon päällä. Koirakin aistii odottavan tunnelman.

Pinterestin ideasta innostuneena esikoinen toteutti paikkakortit todella taidokkaasti. Sulanut lumiukko sopi mainiosti tämän joulun sateiseen tunnelmaan. Vieraat saivat omat paikkakorttipiparit mukaansa.

Herkut on katettu pienelle sivupöydälle. Jokaiselle jotakin; macaronit syötiin heti :)

Uusin sisustushankinta - ja samalla lahja toisillemme - on tämä sisustustakka. Olen siihen niin ihastunut. Kasasinkohan liikaa tavaraa tuohon manttelille...

Näin kauan sitten ulkomaisessa sisustuslehdessä kuvan isosta kuusesta, jota kiersi junarata. Minusta idea oli mahtava. Kuopuksen synnyttyä aloimme kerätä hänelle junarataa ja nyt aina jouluisin junarata (tai siis pieni osa siitä) kootaan kuusen ympärille. Tänä jouluna lapset ovat lastanneet junan Mailegin hiirillä. Hiirulaisia kuskataan loputtomiin kuusen ympäri :)

Piiitkä ja loputtomalta tuntuva odotus palkittiin, kun joulupukki viimein saapui :)
Rauhallista joulun jatkoa!

verhoja ja veneitä

Maalle lastenhuoneeseen sain ommeltua pitkät verhot ikkunaoven eteen. Kangas muuttui alkuperäisestä, kun löysin vielä kauniimman sävyisen ruutukankaan. En edes vuorittanut verhoja, jotta valo tulee kauniisti puuvillakankaan läpi. Kangas on puuvillaa, vaikka näyttää ja tuntuu ohuelta pellavalta.

Pidän siitä, miten pellava-valkoruutuiset verhot hillitsevät huoneen keltaista. Ruudut ovat myös neutraalit, sillä huoneen jakavat pikkuveli kolmen isosiskon kanssa :)

Ompelin hyvin yksinkertaiset tampit, joilla verhot vedetään päiväksi sivuun.

Lopuksi kuva neitien A ja B koulun puutyötunnilla tekemistä laivoista. Nämä olivat alunperin puunväriset ja niihin oli kirkkailla tusseilla piirretty ikkunat ja ovet. Tyttöjen luvalla ja avustuksella maalasin laivat valkoisiksi. Nyt tyttöjen täytyy enää hakata naulat ja virittää köydet, sitten on valmista. Nämä veneet symboloivat tällä hetkellä itselleni kaipuuta veden äärelle. Huomaan, että lasten kasvaessa ja heidän kavereiden vieraillessa yhä useammin meillä maalla, niin toivon aina vaan enemmän, että mökkimme sijaitsisi veden äärellä...

Näihin haaveisiin ;)

Lasten parvekekalusteet

Kuopus kyseli, että missä hän juo iltapäiväkahvin, kun äidillä on jo tuoli parvekkeella. Siispä pyysin miestäni hakemaan (eli kaivamaan tavaroiden alta esille) autotallista lasten parvekekalusteet. Nämä lasten kokoa olevat pöytä ja tuolit on hankittu muutama vuosi sitten Kodin1:stä. Pidän näistä todella paljon ja lapsetkin pitävät. Esikoinen on näihin jo liian iso, mutta kolmelle nuorimmaiselle nämä ovat hyvät. Putsausta ja öljyämistä ne kyllä kaipaavat. Otin tarvikkeet jo esille ja nyt odottelen mukavaa aurinkoista päivää putsaus- ja öljyämisrupeamalle.

Mielessäni näen lapset parvekkeella oman pienen pöytäryhmänsä ääressä jätskillä ja mehulla. Astioina Greengaten melamiinimukit ja -kulhot. Pöydällä iloinen pöytäliina - ehkä Greengaten astiapyyhkeestä tehty. Ja aurinko paistaa! Minulla ei muuten ole ensimmäistäkään Greengaten astiaa saati pyyhettä, eli haaveistani tässä vain kertoilen.

Eteissuunnitelmia

Meillä on neliöiltään aika iso eteinen. Mutta vaikka neliöitä riittää, ei eteinen kuitenkaan ole toimivin mahdollinen. Tämä johtuu siitä, että eteisemme on oikeasti pitkä leveä käytävä, jonka päässä aukeaa olohuone poikittain (eteinen + olohuone = t-kirjain). Sisempi ulko-ovi myös aukeaa typerästi, blokaten käynnin kahteen makuuhuoneista. Tältä eteisemme näyttää katsottuna olohuoneen päädystä ulko-ovelle päin. Oven oikealla kaksi makuuhuonetta ja pikkuvessa, vasemmalla kodinhoitohuone ja yksi makuuhuone. Itämainen matto on 100% feikki, mutta se on ihanan iso ja kestää kurat ja kolhut mainiosti. Kristallikruunuja on eteisessä kaksi ja ne on hankittu vuosia sitten osto- ja myyntiliikkeestä. Verhojen takana on aikuisten ja vieraiden vaatteet. Hattuhyllyllä on Elfa-korit mieheni ja minun asusteille. Kaapit naulakon ylhäällä ovat täynnä laukkujani sekä ulkoiluvaatteita. Aikaisemmin täällä verhon takana oli Elfa-torni, jossa jokaisella lapsella oli oma kori. Se toimi erittäin hyvin säilytysjärjestelmänä, harmi vain, että vaatteemme eivät kunnolla mahtuneet roikkumaan, joten tornista piti luopua. Pidän verhoista naulakon vaatteiden suojana. Kankaan sävy hieman riitelee maton kanssa - luonnossa ei kuitenkaan niin pahasti kuin kuvassa. Tämä iso tummapuinen vaatekaappi on ostettu kauan sitten huutokaupasta. Se pitää sisällään kaikki lastemme ulkovaatteet. Sieltä löytyy myös sadevaatteet, hyppikset, kenkien plankkausvälineet sekä koiran tarvikkeita. Kaappi on ollut tähän saakka erittäin käytännöllinen, mutta lasten vaatteet ja kengät kasvavat koko ajan isommiksi ja kohta kaappiin ei enää mahdu mitään. Kaapissa ei edes ole sesongin ulkopuolisia vaatteita. Tuoleja on kaksi; yksi molemminpuolin vaatekaappia. Tuolit ostettiin joskus huutokaupasta. Istuinosa oli ostettaessa pelkkä satulavyö, mutta taitava verhoilija entisöi tuolit kauniisti. Pienen avainkaapin olen joskus ostanut työmatkalta Malmösta. Tämä pieni lipasto on auttamattomasti liian pieni. Kaunis, mutta pieni. Lipasto on ostettu aikaisempaan kotiimme ja silloiseen eteiseemme ei olisi mahtunut yhtään isompi lipasto. Lipasto on ostettu 2000-luvun alussa Stockmannilta. Peili on vuoden takainen löytö lempi antiikkiliikkeestäni Annimasta. Lampetit Skånelampusta ja punainen rahi Askosta.

Tulipas kirjoitettua pitkästi. Toisaalta kirjoittaminen selkeyttää omia ajatuksiani. Tiedän jo, että pikkulipasto+lampetit+peili menevät kiertoon. Tilalle haluan Villinki-sarjan lipaston sekä isomman peilin. Lasten vaatesäilytys tulee ratkaista. En vain tiedä, mitä laittaisin ison vaatekaapin tilalle. Uudet verhot naulakkoon myöskin mietinnässä. Mahdollisesti naulakon yläpuolisten kaappien ovien vaihtaminen. Pitäisikö tuoleista luopua, sillä Villinki-lipaston päällä voi istua? Mutta katsellaan ja suunnitellaan. Autotallimme pursuu tavaraa, joten mitään uutta ei voi hankkia ennenkuin vanhoille on löytynyt uusi koti. Mieheni ei halua edes kuulla, että autotalliin vietäisiin taas jotain. Hiljaa hyvä tulee, eikös vain. Tällainen kuusilaatikkoinen laatikosto on siis haaveissani tummapuisena.(kuva kopioitu Villinki-esitteestä).

Nallet mökille kirjahyllyyn

Meillä oli aikoinaan suvun mökki käytössämme ja siellä mökillä meillä oli ruskea nalle (kuvassa oikealla). Se asui vain mökillä ja lapset eivät saaneet tuoda sitä mukanansa kaupunkiin. Nyt löysin mökkinallelle kaverin nettikirppikseltä (valkoinen Lexingtonin nalle) ja sillä oli ihana villapaita yllään. Tokihan minun täytyi neuloa vanhalle nallellemme villapaita. Kotoolta löytyi kauniin punaista Novitan Mamboa, puikot 4, raglanhihat. Oma uusi mökkimme on vasta rakenteilla, mutta nallet olisivat jo muuttamassa sinne. Kuva on 25Beautiful Homes 11/2008 -lehdestä. Haaveilen tällaisesta kirjahyllystä mökillemme. Tiedän, että NuuksioHome :lla on tämän tyylisiä, mutta heidän hinnat ja minun kukkaroni eivät kohtaa. Meillä on kotona tummaa puuta olevat kirjahyllyt - huutokauppalöytö vuosien takaa. Näytin lehden kuvaa miehelleni kirjahyllyjemme edessä ja kerroin, että kun hän asentaa tällaisen tangon ja tikkaat olemassaoleviin kirjahyllyihimme ja minä maalaan kokonaisuuden kauniin mattaharmaaksi, niin meillä on iki-ihanat uudet kirjahyllyt. Näen jo nämä kaksi nallea - uusissa Aran-villapaidoissaan - istumassa kauniin, uudistetun kirjahyllymme hyllyillä. Näetkö sinäkin?

Loppiaissauna

Saimme ystäväperheeltämme kutsun tulla saunomaan ja kylpemään loppiaisena heidän mökilleen. Kutsu oli mieluinen, sillä meillä ei kotona ole saunaa. Virkkasin perheen pienelle tytölle tuliaiseksi mäyräkoiran. Malli on oma. Olin yllättynyt, miten aidonnäköinen koirasta tuli.

Saunassa oli puulämmitteisen kiukaan ansiosta makoisat löylyt. Ja terassilla oli iso kylpytynnyri täynnä todella lämmintä vettä. Lapset sanoivat kaikki yhteen ääneen haluavansa samanlaisen mökille (siis sinne rakennusprojektiin, jossa ei ole juoksevaa vettä, ei edes kaivoa!). Kylpytynnyrissä oli ihana lillua pakkassäässä. Kylpytynnyrin lämmöstä uskaltauduin pyörähtämään pakkaslumessa, lasten ihmetellessä vieressä. Teki todella hyvää! Mieheni ja minä haaveilemme myös kylpytynnyristä mökille.

Jouluisia tunnelmia meiltä

Pidän kaikista joulukukista, mutta Amaryllis on suosikkini. Se on niin upea! Tämän vuotinen amaryllikseni on aivan uskomaton. Ostin sen ruokakaupastamme ja siirsin sen rottinkikoriin, mullan päälle syksyllä keräämääni sammalta ja vielä pari itsetekemääni pehmosydäntikkua koristamaan istutusta. Sydämet tikuissa olivat tarpeen silloin, kun amaryllis oli vasta vihreä vana ja nuppu. Valkoiset kynttilät on aseteltu hopeatarjottimelle köyhäinhopeisten kuusenkoristeiden kanssa. Taustalla pilkottaa yksi joulunpunainen sohvatyyny.

Joulukuusemme ruokasalin nurkassa. Kaunis kaupunkikotiin koristeltu kuusi. Jos mökkimme joskus valmistuu ja vietämme siellä joulua, tulee kuusemme näyttämään aivan erilaiselta. Haaveissani mökkikuusessa kaikki on itsetehtyä (tai ainakin itsetehdyn näköistä), mailegia, tildaa. Vain sähkövalot on kaupasta. Haaveilen myös isosta rottinkikorista, mihin kuusen voisi laittaa. Näitä näkee ulkolaisissa sisustuslehdissä, mutten ole sellaista vielä koskaan nähnyt kaupassa. Tietääkö kukaan, mistä sellaisen voisi hankkia?

Pidän kristallikruunuista, varsinkin vanhoista sellaisista. Ruokasalin pöydän päällä on moderni kristallikruunu. Pidän siitäkin todella paljon. Valohimmentimellä valon määrää ja siten tunnelmaa saa säädeltyä. Jouluisin ripustan nämä viisi balleriinaa tanssimaan kristalleihin. Jokaisella lapsella on oma suosikkinsa näistä balleriinoista (myös pojalla) ja minäkin olen kuulemma yksi näistä, vain isä ei ole kristalleissa tanssiva balleriina.

Loppiaiseen asti nautimme näistä jouluisista tunnelmista.

Joulu tuli parvekkeelle

Meillä on kivan kokoinen parveke. Parvekelaseja ei valitettavasti ole, mutta ehkä joskus saisimme investoitua sellaisiin. Parvekelasit pitäisivät linnut ja niiden jätökset sekä kaiken puista irtoavan sälän pois parvekkeeltamme. Parvekkeellemme mahtuu hyvän kokoinen ruokapöytä ja -tuolit, pieni säilytysarkku kukkatarvikkeille ja isoja ruukkuja kukille. Talviasussa ohjaajantuolit on viety kellariin ja ison ruokapöydän seurana on yksi rottinkinojatuoli. (Minulla on näitä rottinkinojatuoleja kaksi ja ne ovat menossa tulevalle mökillemme HUOM! tuleva, sillä se on tällä hetkellä rakennustyömaa ja täysin keskeneräinen projekti. Palataan mökkiimme sitten joskus, kun siellä on muutakin kuvattavaa kuin gyproc-levypinot ja kertopuukasat. Haaveisssani mökkimme valmistuu ensi kesäksi.)

Ruokapöydällä on kokoelma erilaisia mustia lyhtyjä. Joulun kunniaksi syksyiset oranssit kynttilät on vaihdettu punaisiin. Rottinkituolilla on neulomani tyynynpäällinen. Piheys iski, enkä raaskinut ostaa Gantin palmikko-neuletyynynpäällistä. Niinpä kävin kaupassa laskemassa silmukat ja opettelemassa kuvion ulkoa. Toteutin oman versioni Nalle-langasta. Selkäpuoli on tavallista lakanakangasta, mutta vaihdan sen jossain vaiheessa fleese-kankaaseen. Käsinojalla harmaa villashaali ja valkoinen fleesepeitto. Ruukussa jo syksyllä istuttamani kataja, edelleen kauniin vihreänä.

Mökiltä toimme ison joulukuusen parvekkeelle. Kuusessa on vanhahtavat sähkövalot (siis sellaiset kynttiläkopiot, ei pelkät pienet loistavat valot) ja lisäksi parvekkeen kaidetta kiertää kaksi 80 kpl:een kuusivalosarjaa. Parveke on kaunis pimeällä. Ja näin kauniilta näytti maisema tänään iltapäivällä parvekkeeltamme sakeassa lumipyryssä. Ihanan kaunista! Ollapa aina pakkasta ja lunta. Täydellinen sää!

Ensimmäinen adventti

Ruokasalin nurkkaan pienelle pyöreälle nurkkapöydälle olen laittanut adventtikynttelikön.

Viime vuonna hankittu punainen peltiastia on Tiimarista ja rautalangasta taivutetut numerot sisustusliikkeestä. Tänä vuonna reunustin kynttilät aidolla sammaleella. Kotimaiset, puiset tontut ovat vuosien takaa. Ilokseni huomasin, että niitä myydään edelleen. Usealta meidän tontulta on puiset jalat irronneet. Onko muilla ollut samanlaista vaivaa? Ne on monasti liimattu, mutta eivät vain tunnu kestävän.

Näin tänään matkalla esikoisen koulun myyjäisiin antiikkiliikkeen ikkunassa kristallista ja hopeasta tehdyn adventtikynttilöille tarkoitetun "astian" / "telineen". Näin siitä vain vilauksen auton ikkunasta ja se näytti ihanalta. Yritän huomenna päästä käymään siellä ja tutustua siihen paremmin. Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut kauniista vanhasta adventtikyntteliköstä. Olisiko se nyt siellä antiikkiliikkeessä odottamassa pääsyä meidän kotiin?

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Uusi kranssi ulko-oveen

Ensimmäinen kirjoitus, tästä se alkaa...

Tein ulko-oveemme vihdoinkin uuden ovikoristeen. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta kolme vuotta ja alun ovikoristetonta kautta ja joulukauden ovikoristeita lukuunottamata meillä on aina roikkunut sama ovikoriste (=Linumin ruudullisesta kankaasta ompelemani pehmosydän, johon olen kirjaillut "tervetuloa").

Ajatus uudesta ovikoristeesta oli hautunut mielessäni jo pidempään, mutta vasta kun näin kaupassa Pentikin lasisydämet, etenin ajatusta pidemmälle. Samaisella kauppareisulla silmiini osui kauniin harmahtavan valkoiseksi käsitelty kranssipohja. Kuva tulevasta kranssista oli nyt piirtynyt mieleeni. Ensin suunnittelin tekeväni rusetin Linumin valkoisesta kankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi. Niinpä etsin kangasvarastostani sopivaa ohuempaa valkoista kangasta. Edesmenneen isotätini vanhasta ohueksi kuluneesta lakanasta sain muotoiltua muhkean rusetin. Lasisydämissä oli alunperin harmaa satiininauha, mutta päätin vaihtaa sen pellavanauhaksi. Olen uuteen ovikranssiin tyytyväinen!

Harmikseni meidän ulko-ovemme vie rappukäytävään, eikä oikeasti ulos. Tässä tulee nyt sitten ensimmäinen paljastus: emme asu talossa, vaan rumahkossa 60-luvun punatiilisessä pienkerrostalossa. Haaveilen erillistalosta tai edes rivitalosta, joka tapauksessa asunnosta, jossa ulko-ovi veisi oikeasti ulos. Haaveilen, että ulko-ovi olisi kaunis, ja kaunis kranssi olisi piste i:n päälle.