Kranssi lasten mieleen

Tässä se nyt on: lelukranssi. Olemme tehneet tätä kaksostyttöjen kanssa ahkerasti pari päivää. Emme erityisesti suunnitelleet lelujen paikkoja, vaan tunnepohjalta etenimme.
Meillä lapset aina säästävät pääsiäismunista saamansa yllätyslelut. Vuosien saatossa niitä on kertynyt paljon, vaikka monia olenkin heittänyt roskiin ja "vahinhgossa" imuroinut. Idea tähän kranssiin tuli Koti ja Keittiö -lehden viimeisimmästä (4/2012) numerosta.
Pohjana on Tiimarin pajukranssi (halkaisija 30 cm), jonka päällystin vanhasta lakanasta revityillä kangassuikaleilla. Kuumaliimaa kului useampi pötkylä. Pääsiäisyllätysten lisäksi kranssiin pääsi m.m. Barbien parittomia kenkiä, rikkinäisen pikkuauton renkaat ja lippu. Vieläkin löytyisi paikkoja pienille leluille.
Lapset ja heidän ystävänsä ovat kaikki aivan ihastuneita tähän lelukranssiin. Itse tulen siitä aina hyvälle tuulelle. Nyt vain pitäisi keksiä kranssille hyvä paikka sekä päättää, onko tämä pääsiäiskoriste (koska lelut tulivat pääsiäismunista) vai kranssi kaikkiin vuodenaikoihin.
Toivottavasti sinäkin hymyilit, kun katsoit tätä kranssia.

Kevätkiireitä

Toukokuu on perheelleemme aina kiireistä aikaa: vappu, äitienpäivä, omat+miehen+anopin+appiukon+siskonpojan synttärit, neiti B:n nimpparit. Päälle tulevat kaverisynttärit ja koulujen ja päiväkodin kevätjuhlat.

Tänään kaksostytöt palasivat luokkaretkeltään samaan aikaan kun kuopuksen päiväkodissa alkoi koko päiväkodin yhteiset kevätjuhlat. Perhe jakaantui kahtia, joten logistiikka saatiin toimimaan. Juhlat olivat ulkona säävarauksella, mutta sateesta huolimatta ulkona juhlittiin. Sääliksi kävi niitä pikkutyttöjä, joiden valkoiset juhlasukkahousut ja juhlakengät olivat kurassa. Kuopuksen housut (ja kalsarit) kastuivat sateessa, joten serkkupojan synttäreille mentiin vaatekaupan kautta. Kotiin ei voitu mennä, sillä asuntomme on myynnissä ja siellä oli näyttö paraikaa meneillään.

Riemukkaan iloisten synttäreiden ja päivän ohjelmien jälkeen kolme nuorinta nukahtivat ennätysajassa. Huomenna lähdemme appiukon maalle perunan istutukseen.
Tässä vielä kuva kuopuksen eleganssista ennen viime lauantain veneretkeä. Päässä kuopuksen itsensä valitsema palmu-hattu. Jalassa rakkaimmat shortsit, joiden reikä polvessa on paikattu H&M:n silitettävällä Spiderman-paikalla. Näitä shortseja ei saisi koskaan pestä. Huomatkaa myös kesäkengät väärissä jaloissa sekä käsien ihmettelevä asento. Ihmettely johtuu meressä kelluvasta Papun pallosta. Itse tulen tästä kuvasta todella hyvällä tuulelle. Ohjelmantäyteisiä päiviä kaikille!

Mehuhetki parvekkeella

Parveketta on viime päivinä käytetty ahkerasti. Joka päivä kuopuksen päiväkodin jälkeen haemme kaksostytöt pyörällä (lue kuopus pyöräilee, minä kävelen) iltapäiväkerhosta. Sieltä kotiuduttuamme lapset nauttivat välipalaa joko parvekkeella, tai sitten pakkaan heille välipalan eväskoriin pihalle. Yksi päivä leivoin kokeeksi banaanikakkua ja sehän maistui. Tämä kattaus oli vain kolmelle, sillä esikoinen oli alkuviikon leirikoulussa. Tiedossa oli paljon kivaa ohjelmaa ja aivan huippukelit. Koti tuntui todella tyhjältä, kun yksi lapsi oli poissa. Ja hiljaiselta. Ja rauhalliselta. Eikä ollenkaan meidän perheeltä. Onneksi nyt koko joukko on koossa ja upeat kelit senkun jatkuvat. Auringontäyttämiä päiviä kaikille!

Vaatehuoltoa

Olen nyt kuukauden päivät pessyt ja kuivattanut toppavaatteita ja talviasusteita. Viikannut niitä laatikkoon odottamaan seuraavaa talvea. Siistinyt kenkiä ja plankannut niitä. Rikkinäiset vaatteet - lähinnä rukkaset - ovat joutuneet roskiin. Samaan aikaan edellisen välikauden ulkovaatteet on haettu kellarista, sovitettu ja hankittu pieneksi käyneiden tilalle uutta. Iso työ on ollut myös saada lapset sovittamaan kesävaatteita. Kuopus ja esikoinen eivät ole vielä edes aloittaneet sovitusurakkaansa. Kaksostytöt ovat olleet kiitettävän ahkeria. Vaatekaapit täytyy saada siivottua ja päivitettyä seuraavaa kautta varten. Tältä näyttää kaksostyttöjen vaatekaapin mekko-osasto tulevalle kesäkaudelle. Vaatekaappi pestynä, mekot silitettyinä ja odottamassa kevään ja kesän juhlia. Mekkoja on paljon, mutta tyttöjä on kaksi ja molemmat pitävät edelleen mekoista (ja äiti myös). Toukokuussa on sitä paitsi valtavasti juhlia: vappu, äitienpäivä, oma syntymäpäiväni, miehen + anopin + appiukon syntymäpäivä, siskonpojan syntymäpäivä sekä koulujen ja päiväkodin kevätjuhlat. On kiva, että voi vaihdella juhla-asua. Mekot ovat suurimmaksi osaksi kierrätettyjä ja me kierrätämme ne edelleen eteenpäin. Maailma on täynnä kauniita pikkutyttöjen mekkoja. Suomesta on vaikea löytää tyttömäisiä mekkoja, kun koko on yli 128 cm, mutta maailmalta - Englannista ja Yhdysvalloista - onneksi löytyy. Ja ihanaa, että on eBay!
Tyttömäisten kaksostyttöjemme elämä ei todellakaan ole pelkkiä mekkoja, päinvastoin! Samalla tavalla he rymyävät farkkunsa puhki ja ihan yhtä kurassa ja ravassa he ovat kuin esikoinen ja kuopus pihaleikkien jälkeen. Ei taida näistä tulla enää puhtaita!?

Itsenäisyyspäivän tanssiaiset maaliskuussa

Perinteisesti kaikki Helsingin neljäsluokkalaiset juhlistavat Itsenäisyyspäivää ylipormestarin järjestämällä vastaanotolla Finlandia-talolla. Koulussa vanhemmille esitetään useita viikkoja harjoitellut tanssit: kehruuvalssi, letkajenkka, tiputanssi... Aivan ihana tapa!

Joulukuussa tuli kuitenkin saman viikon sisällä ensin kutsu ja sitten juhlien siirto maaliskuulle. Sikainfluenssavaara. Suru, itku ja kiukkuhan siitä seurasi. Onneksi lapset unohtavat aika nopeasti ikävät asiat. Jussi Pajunen lähetti nimellä varustetun allekirjoitetun pahoittelun, mikä lievensi pettymystä. Ja helmikuussa uuden nimellä varustetun kutsun. Hyvin toimittu, Jussi. Asu oli valmiina jo joulukuussa. Onneksi lapsi ei kolmessa kuukaudessa ollut kasvanut mekosta ulos. Mekko EBaystä, tiara Ninjasta, pikkulaukku Sokokselta. Mekko oli kuin tehty kantajalleen ja tarpeeksi yksinkertainen hänen makuunsa. 11-vuotiaan tyttären kiharapilvi. Kyllä tyttöjen elämä on ihanaa! Kavaljeerikin oli kuulemma ihana. Toivottavasti kaikilla lapsilla on ollut hauskaa. Meillä kotona ekaluokkalaiset kaksospikkusiskotkin haaveilevat ja suunnittelevat - sitku...

Huopatöppösiä, pakkasta ja lunta

Voiko ihanampaa talvea olla? Lunta ja pakkasta on riittänyt jo monelle viikolle. Lapset, ei tosin kuopus, pääsevät hiihtolenkille heti kotiovelta. Lämmin kaakao termariin ja mukit ja keksit reppuun. Ihana hiihtoretki on valmis alkamaan. Kylmäkään ei kiusaa, kunhan pukeutuu lämpimästi ja liikkuu. Villalapasia ja -sukkia sekä villahaalareita toppavaatteiden alle. Kellarin kätköistä kaivoin punaisia huopatöppösiä, näille on nyt käyttöä. Olen kutonut lisää villasukkia ja -lapasia (niistä kuvia myöhemmin). Villasukkia tarvitaan nyt useat, hiihtoretki umpihangessa kastelee nilkoista pienet hiihtäjät. Perheen vilukissat puolestaan tarvitsevat villalapaset rukkasten alle. Huomenna kokeilemme liustimien sopivuuden ja toivottavasti pääsemme luistelemaan. Ainakin kenttä on jäädytetty.

neiti Elsa

Tämä on nukke nimeltä Elsa. Tyttäreni, neiti A:n rakkaista rakkain lelu. Elsa on käynyt kaksi kertaa oopperassa ja nähnyt Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen. Elsa on ollut nukketohtorin luona saamassa uudet silmät, kun kylpyleikit irrottivat ripset. Kyynel silmässä tyttäreni jätti Elsan nukkesairaalaan yöksi. Olen vieläkin kiitollinen nukketohtori Benitalle, että hän korjasi silmät nopeasti ja että hän ylipäätään suostui vaihtamaan silmät muulle kuin posliininukelle. Silmät olivat kalliit, mutta näillä uusilla silmillä Elsa on katsellut maailmaa jo yli vuoden. Kerran etsimme Elsan vaatteita tavaratalosta, kun nukelle oli tullut hiki ja nukke (!) oli riisunut vaatteensa. Puolen tunnin etsimisen jälkeen vaatteet löytyivät siististi viikattuna lehtihyllystä. Vannotin tyttärelläni, että hän ei voi antaa Elsan riisuutua muualla kuin kotona.

Tyttäreni pyysi pitkään minulta turkkia Elsalle ja kun vihdoinkin ymmärsin, että se voi olla myös neulottu, niin neuloin sellaisen ripeästi. Valkoinen lanka on seiskaveikkaa ja paljettikoristeinen sininen lanka marketin poistolankakorista. Hakaset on tarkoitettu norjalaisiin neuleisiin ja ostin ne lankaliikkeestä. Kuin huomaamatta lankaliikkeestä tarttui mukaani myös ihanan pörröinen lanka ja uudet hakaset, jospa nyt saisin neulottua aidomman näköisen turkin, vaikka hauskahan tämä sinivalkoinen unelmakin on. Elsa kuulemma tykkää asusta!

Talvi tuli ja kohta tulee joululoma

Näin kauniilta näyttivät omenapuut pihassamme tänään iltapäivällä. Ihanaa, että pakkaset ja talviset kelit jatkuvat. Kaikki lapsemme rakastavat kunnon talvea ja miehenikin on vanhemmiten oppinut tykkäämään kunnon talvesta. Koirakin tykkää, kun on kuivaa eikä iänikuista märkää.

Ennen joululoman alkua meillä on kolmet joulujuhlat. Kuopuksen puurojuhla jäi harmikseni väliin kuopuksen korkean kuumeen vuoksi. Kaksostyttöjen perinteinen joulujuhla oli tänään ja maanantaina on esikoisen koulun ala-asteen joulujuhla. Koulujen ja kerhojen joulujuhlissa on aina mukava tunnelma. Pientä esiintymisjännitystä, joulujuhla-asuja, juhlakampauksia... Mielestäni joululoma ei ala ilman koulujen ja kerhojen juhlallisuuksia. Kolmesta joulukirkosta kuopuksen oma jäi väliin hänen sairastumisensa vuoksi, joten kuopus ja minä osallistumme kaksosten joulukirkkoon. Kiva mennä, sillä on heidän luokkansa vuoro esittää joulukuvaelma.

Joulua tulee kotiin joka päivä pikkuisen enemmän. Saan itsetehtyjälahjoja valmiiksi ja ne matkaavat eteenpäin saajilleen. Joulukortteja putoilee postiluukusta ja kerään niitä takanreunalle iloiseksi riviksi. Hedelmäkulhon vaihdoin jo joulukuun alussa Gantin kauniiseen punaiseen posliinikulhoon. Pidemmän aikaa olen ostanut vain jouluajan hedelmiä. Joulun jälkeen voi taas ostaa niitä vakihedelmiä. Tänään sidoin kanelitankoja nipuiksi ja aloin pistellä neilikoita appelsiineihin. Lapset halusivat auttaa ja suunnittelemani koristekuvio muuttui piikkisiaksi. Ei se haittaa, pääasia on hyvä tuoksu ja kauniin jouluiset hedelmät.

Lumilinna

Vihdoinkin lunta ja pakkasta. Aivan ihanaa! Ja valoisaa! Ja Kaunista! Kaikki neljä lasta alkoivat jo eilen rakentaa lumilinnaa; "iklu" kuten kuopus asian ilmaisi. Aikuisten mielestä lunta ei ollut tarpeeksi, mutta emme hennoneet sanoa sitä ääneen. Tänään koulun ja kerhon jälkeen lumilinnan viimeistely jatkui hartaudella.

Kun lunta on vain vähän, täytyy seiniä tehdä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella. Suuremmalla lumimäärällä voisi olla ronskimmat otteet.

Lumilinna valmis? Lumi riitti kahteen matalahkoon seinään, mutta tekijät olivat onnellisia. Nurmikko paljastui ohuen lumipeitteen alta. Voi kun saisimme lisää lunta. Punaposkisille, sormensa jäädyttäneille lapsille maistui kuuma kaakao.