siskon anopin liinavaatekaappi

Siskoni oli saanut anopiltaan tämän vanhan liinavaatekaapin. Sisko ei löytänyt kaapille sopivaa paikkaa ja hän tarjosi sitä minulle. En voi sanoa, että olisin tarvinnut kaappia, mutta koska minulla oli sille sopiva paikka, halusin tarjota kaapille kodin. Kaappi oli rakenteellisesti ehjä, mutta koivuviilu oli paikoitellen pahasti kärsinyt. Koivuviilu itsessään on upea, mutta se ei sovi meille. Revin rikkinäiset viilut irti ja paikkasin pahimmat vauriokohdat. Sitten huolellinen maalipesu sisältä ja ulkoa. Pohjamaalaus. Maalasin kaapin sisältä valkoiseksi ja ulkoa Laura Ashleyn Dove Grey -sävyllä. Rakennusapteekista ostin uudet kustavilaistyyliset vetimet ja oven sisäpuolen lukitushärpäkkeet (en tiedä mikä niiden oikea nimi on). Siellä nyt ovat lautasliinani, ja osa pöytäliinoista siisteissä pinoissa. Ei kyllä uskoisi samaksi kaapiksi, vai mitä :) Iloa alkavaan viikkoon!
Olen muuten avannut insta-tilin. Päivitän sitä useasti ja siellä on sisustuskuvat pääroolissa, toki myös käsityöt esittelen ainakin kuvina. Tervetuloa kurkkimaan, jos haluat. Löydät minut @kirsineu

tuoliprojekti

Ostin Torista Juvin huonokuntoisia talonpoikaisrokokootuoleja. Tuoleja oli useampia, mutta ne olivat niin rikki, että ainoastaan yhden pystyin pelastamaan. Hakureissukin oli varsinainen seikkailu ja pettymykseltäni tuolien kuntoon, meinasin jo jättää kaikki tuolit edelliselle omistajalle. Valkoiseksi maalattu tuoli oli myös rakenteellisesti heikko. Liimaukset olivat pettäneet. Kaavin valkoisen maalin pois ja sen alta paljastui ruskea vahamainen pintakäsittely. Jatkoin hiomista, kunnes tuoli oli puupinnalla. En voinut fuskata, sillä maalin sijasta halusin vahata tuolin. Tuolin liimaus ja sitten pintakäsittely. Kolme kerrosta vahaa, joista ensimmäisen levitin 4x0 teräsvillalla. Pinnassa on kaunis satiinimainen, himmeä kiilto. Istuinosan päällystin ensin vanulevyllä ja sitten Laura Ashleyn pellavasekoitekankaalla, jossa on täydellisen sävyiset harmaat kukat. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Harmittaa, että muut tuolit eivät enää olleet pelastettavissa.

koiran peti

Rakas koiramme täytti pyöreät kymmenen vuotta ja jauhelihakakun lisäksi se sai lahjaksi uuden pedin. Tai mikä nyt kenellekin on uusi... Löysin pedin kirppikseltä, pesin sen ja purin osiin. Kangaskaupasta hain kotimme sisustukseen sopivaa harmaata kangasta (villasekoite petiin ja täysvilla tyynyyn). Vanhoja kankaita käytin kaavoina. Osan pehmusteista korvasin uusilla täytteillä. Samoin pedin tyyny on uusi. Mukavan pehmeä ja koirallemme mieluinen peti siitä tuli :) Ja miellyttää myös minun esteettistä silmää :)

työpöydän tuoli

Poikani työpöytä on hänen isoisoisänsä vanha kirjoituspöytä, jonka puuseppä entisöi parikymmentä vuotta sitten. Juu, olen aina pitänyt vanhoista huonekaluista :) Ongelma on ollut löytää työpöytään sopiva tuoli. Olen vuosien saatossa kokeillut jos jonkinlaista ja tyylistä tuolia, mutta huonolla menestyksellä. Pari viikkoa sitten Kierrätyskeskuksesta löysin siron rokokootuolin. Mielessäni ajattelin, että väri on täydellinen ja jalan muoto on sama kuin työpöydän jaloissa ja kun hintakin oli edullinen, niin nappasin tuolin mukaani. Ja bingo! Ihan täydellinen minun silmiini. Tuoli oli todella likainen, joten puuosien pesu, kankaan vaihto ja satulavöiden imurointi tulivat todella tarpeeseen. Rokokoon sirouden ja naisellisuuden vastapainoksi valitsin miehekkään kankaan. Tumman harmaa, paksuhko, 100% villakangas sopii pojan huoneeseen paremmin kuin hyvin. Joku vuosi joudun purkamaan tuolin osiin ja korjaamaan tuolin liitoskohdat, mutta sen aika ei ole vielä. Olen ihan ihastunut tähän kokonaisuuteen :) Pojan mielestä tuolilla on hyvä istua :)

13. luukku

Esikoinen oli tänä vuonna koulunsa Lucia-neito <3 Tästä inspiroituneena kaivoin joulukoristelaatikostani vanhan Bukowski-enkelin. Enkelillä oli alunperin pehmosydän käsissä, mutta ratkoin sen irti ja kietaisin vyötäisille punaista satiininauhaa. Terassin sivupöydällä valoa tuo myös tunnelmaan sopiva enkelikynttilänjalka :) Valoisaa Lucian päivän iltaa!

8. luukku

Pidän punaisesta väristä jouluna, mutta vasta lähempänä joulunpyhiä. Niinpä sain ajatuksen vaatettaa vanha olkipukki uudestaan, jotta voisin laittaa sen nyt jo esille lasiterassille. Poistin vanhat, osittain huonokuntoiset punaiset nauhat ja sovittelin pukille harmaata, valkoista ja kuviollista nauhaa. Olisin halunnut viininpunaista samettia, mutta sitä ei juuri nyt löytynyt kotoa. Lopulta päädyin mustaan nauhaan. Pukin ilme muuttui aikalailla uusien vaatteiden myötä :)

takan kauneuskuuri

Tänään esittelen vielä yhden onnistuneen projektin viime kesältä. Tämä kaunis tunnelmakuva on otettu pari iltaa sitten. Huomatkaa kaunis valkoinen avotakka taustalla. Taustan takka ei kuitenkaan aina ole ollut kaunis vaan pikemminkin päinvastoin. Se oli varsinainen rumilus ennen muodonmuutosta. Tästä lähdettiin liikkeelle. Harmaa muuri, harmaa hattu, keltaiset tiilet, ruskeat laatat, toispuoleinen tulipesä ja takkaa kiertävä lippa. Huh huh, sanon minä. Minulla oli visio ja sain Miehen yllättävän helposti toteuttamaan tämän vision. Ehkä takka oli Miehenkin silmissä ruma. Takkatyömaan ympärillä ihanasti remonttikaaosta näkyvissä ;) Mies teki ahkerasti töitä! On onni olla naimisissa Miehen kanssa, joka jaksaa kuunnella ja toteuttaa ideoitani ja joka on tekemällä oppinut varsin käteväksi :) Täydellistä ei haettu, vaan lipan poiston jälkeen epätasaisuutta on nähtävissä, mutta ei haittaa. Uusi kipinäsuoja tulipesässä ja ensi kerralla kiillotan messinkisen tuhkaluukun etulevyn sekä messinkisen pellin, joka suojaa lattiaa. Niin se vaan Rantamökki kaunistuu pala kerrallaan :) Tunnelmallista iltaa!

mökkikeittiön tilannekatsaus

Blogiani lukeneet tietävät, että Rantamökin keittiö on ilmainen kierrätyskeittiö netistä. Umpitammiset ovet maalasin monta kertaa, ennenkuin Mies pääsi asentamaan keittiötä ja kiinnittämään ovet. Tässä keittiössä on ihana tunnelma. Se on pieni, mutta todella toimiva. Paljon vanhaa, kierrätettyä ja kirppislöytöjä höystettynä muutamalla uudella hankinnalla. Viimeksi Mies vaihtoi kaapinrunkojen alkuperäisen ruskean sokkelilevyn valkoiseen lautaan ja johan raikastui koko keittiön ilme! Jääkaapin alle Mies rakensi kaapin. Näin saimme hyödynnettyä viimeisenkin kierrätyskeittiön oven ja nyt jääkaappia on todella kätevä käyttää. Täällä ei ole juoksevaa vettä, mutta vesi poistuu putkea pitkin ulos :) Keittiön tasolla on tuore löytöni kirpparilta, tinaiset pippuri- ja suolamyllyt. Niissä on jopa kaiverrukset, oih. Lopuksi kuvat tekemättömistä asioista. Kynnys ja pystylauta keittiön ja olohuoneen välillä täytyy uusia. Vesitonkka tarvitsee jonkunlaisen pienen tason. Vastakkaisella puolella hellaa täytyy korottaa n 5 cm, ja miettiä hellan sokkeli visuaalisesti kauniiksi. Samalla saadaan laattojen alareuna oikealle korkeudelle hellaan nähden ja Mies voi pursottaa silikonit. Jääkaapin kahvojen reiät täytyy peittää... kunhan nyt vaan mietiskelen. Yksityiskohtien huomioiminen on tärkeää. Nyt olsi kiva, jos kirpparilla tulisi vastaan kauniit tinakynttilänjalat ja pieni tina-alusta suola- ja pippurimyllyille :) Ihanaa viikonloppua!

puolukoita ja kanervia

Puikoilta valmistui syksyn kunniaksi puolukan sävyiset sukat. Lankoina Novitan vihreää Nalle-lankaa ja useamman vuoden lankakorissa marinoitunutta Nalle Marjaretkeä. Tästä samaisesta lamgasta olen jo aiemmin kutonut tytöille sukat, mutta vielä pyöri jämäkerät tätä lankaa korissa, ja pyörii muuten edelleen ;) Raidoitus on mielestäni kauneimmillaan varressa, jossa kudoin vuoroin yksiväristä ja moniväristä aina kaksi kerrosta kumpaakin kerrallaan. Itselle muistiin silmukoita 56, kiilakavennusten jälkeen 54, kantapää 27 s, sukkapuikot 3. Kantapää on vahvennettua neuletta siten, että kantalapun oikean puolen kudottavat silmukat kudotaan kiertäen oikein. Tulee todella napakka ja kivannäköinen kantapää. Ruokakaupasta nappasin mökille kanervia. Sinkkiruukut ja korit minulla oli jo ennestään. Pienen puisen taittopöydän öljysin nyt vielä ennen talvea. Valkoinen lyhty on ilmainen kirppislöytö. Se oli "ostohetkellä" niin likainen, että itsekin epäilin, tuleeko siitä vielä lyhtyä. Pesin ja jynssäsin ja maalasin puuosat valkoisella, ja kas, sehän on ihan kuin uusi. Kyllä pesu ja valkoinen maali tekee ihmeitä. Kuulasta lokakuuta!

tuolit järvelle

Yksi viime kesän onnistuneita projekteja oli terassituolien entisöinti. Tuolit oli joskus maalattu mustiksi ja koska maali oli niin kulunut, sain tuolit pilkkahintaan. Kaavin vanhan maalin ensin puukolla kauttaaltaan pois ja sen jälkeen hioin koneella ja käsin, miten vaan ylsin pinnojen väliin. Ja jos mietitte, niin juu, oli aika suuritöinen projekti :) Tässä itselle muistoksi ja vertailun vuoksi samassa kuvassa puupinnalle hiottu tuoli sekä tuoli ennen käsittelyäni. Jälleen kerran harmittelin, etten voinut jättää puuta puupinnalle, vaan puuta suojatakseni käsittelin sen kauttaaltaan ruskealla öljyllä. Tuolit ovat rantamökin terassilla ja täysin säiden armoilla. Enää puuttuu riittävän isot istuintyynyt ja auringonlaskun katselupaikat ovat täydelliset. Tervetuloa uudet lukijat! Kiva, kun teitä aina välillä tänne tupsahtelee :)

tammipöydän uusi ilme

Kesä oli ja meni, ja jos minulta kysytään, niin se ei koskaan oikein alkanutkaan. Itselläni oli lomaa ainoastaan yksi viikko, sillä vaihdoin työpaikkaa alkuvuodesta. Blogikin on ollut ihan hiljaa, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. Kiva oli huomata, että muutama uusi lukija on löytänyt tiensä tänne, tervetuloa! Kesään mahtui muutama onnistunut projekti, joista tänään esittelen terassipöytämme. Pidän Artwood:in huonekaluista ja tyylistä, mutta en mitenkään voinut perustella itselleni Artwoodin pöydän hankkimista ulos. Tyylin halusin kuitenkin kopioida. Etsin itselleni kuluneen tammipöydän Torista. Edellinen omistaja oli maalannut pöydän valkoiseksi, paitsi jatkopalat, jotka olivat alkuperäisessä ulkoasussa. Kaavin valkoisen maalin puukolla pois, hioin hiomakoneella ja lopuksi hioin vielä käsin. Jalka sai jäädä maalipinnalle. Maalin ja lakan alta paljastui uskomattoman kaunis puupinta. Jatkopalojen tummunut lakka näyttää niin likaiselta vastahiotun puun rinnalla. Edellinen omistaja kertoi, että pöytä on hankittu 70-luvulla Amerikasta. Leimat pöydän sisällä vievät Michiganiin. Täytyy ihailla 70-luvun puusepäntaitoja, upea umpipuu kauttaaltaan ja hienot metalliset hammasrattaat pöydän sisällä sujuvoittamassa pöydän pidentämistä / lyhentämistä. Mielelläni olisin jättänyt pöydän puupinnalle, mutta käsittelemätön puu on liian arka. Käsittelin pinnan harmaalla terassihuonekaluille tarkoitetulla öljyllä. Oikeat tuolit ovat vielä hakusessa. En halua liian romanttisia, vaan aavistuksen maskuliinista ja pelkistettyä. Kyllä ne oikeat tuolit vielä tulevat vastaan. Nyt mennään väliaikaisilla. Tässä vielä kuva heinäkuun lopun kattauksesta "uudella" pöydällä :) Jos huolestuit, miten tammipöytä pärjää sään armoilla, niin ei pelkoa, pöytä ei ole taivasalla, vaan terassin katetulla osuudella.

merihevosrahi

Kangaskaapissa odotti kirpparilöytökangas purettuna, pestynä, viikattuna ja silitettynä. Alunperin verhokapaksi ommeltu raikas sinivalkoinen kangas pääsi nyt verhoilemaan kulahtanutta rahia (Ikea Solsta Pallbo). Muutin rahin alkuperäistä verhoilua siten, että päällystin irtotyynyn erikseen. Alunperin tässä rahimallissa oli vain irtohuppu koko komeuden päällä. Nyt sain edes aavistuksen aitoa verhoilutunnelmaa ;) Loppukankaasta ompelin irtopäälliset kerrossängyn koristetyynyille. En ole täysin vakuuttunut rahin ilmeestä, sijoituspaikasta, käytännöllisyydestä y.m. mutta toistaiseksi se saa piristää lasten alkovia Rantamökillä. Kaunista alkavaa viikonloppua! Täällä aherretaan kesäkeittiön parissa :)