Koiran joulukortti

Tilasin juuri parikymmentä joulukorttia, joissa koiramme Papu toivottaa hyvää joulua. Meneeköhän tämä jo vähän yli? Idean sain koiramme kasvattajalta, joka joka joulu lähettää meille ihanan joulukortin, jossa joku hänen koiristaan seikkailee jouluisesti. Ajattelin, että annamme näitä kortteja Papun koirakavereille. Lisäksi esikoistyttäreni aikoo leipoa (Loimaranta ja Koivumäki) Oi ihana joulukuu -kirjan reseptillä koirankeksejä ja nehän ovat kivat viemiset joulukortin kera näihin koiraperheisiin. Olemme siis tutustuneet näihin perheisiin vain ja ainoastaan koirien välityksellä ja muuta joulutervehdystä emme näihin perheisiin ole viemässä.

Nämä kortit sopivat myös mainiosti esikoisen joulukorteiksi hänen ystävilleen, sillä Papu on eniten esikoisemme koira. Tottakai koko perheen koira, mutta eniten esikoisemme. Ilman esikoisen käsinkosketeltavaa koirarakkautta meidän perheessä ei edes olisi koiraa.



Papu, lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira uros, leikattu, kohta 2v


Joulua ei mielestäni pidä ottaa liian tiukkapipoisesti. Pääasia, että kaikilla on hyvä mieli, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Eikö vain? Jännityksellä odotan, millaisia kortteja näistä (ja aikaisemmin tilatuista varsinaisista joulukorteista) tulee.

Lumilinna

Vihdoinkin lunta ja pakkasta. Aivan ihanaa! Ja valoisaa! Ja Kaunista! Kaikki neljä lasta alkoivat jo eilen rakentaa lumilinnaa; "iklu" kuten kuopus asian ilmaisi. Aikuisten mielestä lunta ei ollut tarpeeksi, mutta emme hennoneet sanoa sitä ääneen. Tänään koulun ja kerhon jälkeen lumilinnan viimeistely jatkui hartaudella.

Kun lunta on vain vähän, täytyy seiniä tehdä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella. Suuremmalla lumimäärällä voisi olla ronskimmat otteet.

Lumilinna valmis? Lumi riitti kahteen matalahkoon seinään, mutta tekijät olivat onnellisia. Nurmikko paljastui ohuen lumipeitteen alta. Voi kun saisimme lisää lunta. Punaposkisille, sormensa jäädyttäneille lapsille maistui kuuma kaakao.

Siivousta, täitä, joulukorttikuvaus ja kahvittelua

Viikko on ollut tapahtumarikas, kuten useimmat viikot meillä ja varmaan muissakin lapsiperheissä. Siskojeni kanssa tyhjensimme valtavan kellaritilan ja veimme uskomattoman määrän roskaa kaatopaikalle. Miksi ihmisen pitää säästää niin paljon tavaraa? Liian isot säilytystilat pitäisi kieltää lailla. Itselle tarpeettomat tavarat kiertoon ja vain erittäin painavista syistä tavaroita varastoon. Se tuli taas huomattua.

Täit ovat kiusanneet perhettämme pitkin syksyä. Nyt pesemme kaiken kolmatta kertaa tänä syksynä. Voi ahdistus! Täit sinänsä eivät iljetä minua, onhan lasten ja koiran kanssa tullut muutkin loiset tutuiksi, mutta se valtava työmäärä. Lisäksi kaikilla kolmella tytöllämme on pitkät hiukset ja niiden läpikäyminen täikammalla on työlästä ja kivuliasta. Onneksi pojallamme on lyhyet hiukset ja sellaisina ne saavat pysyäkin - onpahan edes yksi pää, joka on nopeasti hoidettu.

Eilen urakoimme joulukorttikuvat. Neljä lasta ja koira pitäisi saada samaan kuvaan. Kaikille edes jotenkin säädylliset ilmeet ja kaikkien kasvot näkyviin. Enää en edes haaveile kauniista kuvasta ulkona lumisateessa ja kaikilla päällä jotain vanhahtavaa samansävyistä... Voisihan siihen korttiin tietysti laittaa neljä (ja koira esikoisen kanssa) erillistäkin kuvaa, mutta yritän toistaiseksi toteuttaa yhden kuvan periaatetta. Kuvat on tilattu ja pitäisi tulla postitse kotiin ensi viikolla. Hyvissä ajoin siis.

Näin kauniin kimpun sain esikoisen luokakaverin äidiltä, joka kävi luonani kahvilla. Meillä oli erittäin mukava kahvitteluhetki ja ennätimme jutella monista asioista. Nautimme kahvista, tomaatti-mozzarella-rucola sämpylöistä (hain läheisestä kahvilasta) ja joulutortuista. Kauniin punainen kimppu amarylliksistä ja neilikoista sopii täydellisesti punaisten Teema-mukien ja Kivi-tuikkujen kanssa. Minulle punainen on joulun väri (ja rapujuhlien). Pöytäliina on Stockmann Casa -mallistoa ja useamman vuoden takaa.

Kurkistus jouluiseen pikkuveljen huoneeseen

Joulu on saapunut kuopuksen huoneeseen. Pieni valkoinen kuusi on lipaston päällä, ettei se jää autojen, legojen ja junaratojen alle. Siskoni vihjaisi ihanista poliisi-ja paloautokoristeista ja pitihän minunkin käydä sellaiset hakemassa. Nyt on serkuksilla kaikilla samanlaisia koristeita. Nalle Puh -koristeet ovat jo muutaman joulun takaa ja autoilla ajavia joulupukkeja ostan silloin kun niitä näen.


Lipastolta on raivattu valokuvat joulukoristeiden tieltä. Lipaston olen ostanut nettikirppikseltä. Hiomisen ja usean maalikerroksen jälkeen tästä mäntypuisesta lipastosta tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lipastossa säilytetään kaikenkokoisia pikkuautoja ja autotarvikkeita esim. liikennemerkkejä. Pottery Barn:in joulusukka on löytö Ebaystä. Junakuviointi tekee siitä pikkupojalle rakkaan.


Sänky on mieheni lapsuuden sänky ja muutaman muunkin ennen häntä. Ikää sängyllä on lähes sata vuotta. Sänky kunnostutettiin ammattilaisella ja aikaisemmin jatkettava sänky muutettiin kiinteästi 150cm pitkäksi. Näin pitkätkin sivut ovat kauniit. Gantin tyynyt sängyllä olen - vaaleansinistä lukuunottamatta - ostanut käytettyinä pikkuhiljaa. Vaatekaappi on isotätini vanha ja aivan täydellisen kokoinen pienen pojan vaatekaapiksi. Ennen entisöintiä mahonkiviillutettu kaappi oli huonossa kunnossa, mutta entisöinti teki kaapille ihmeitä. Palloja säilytetään nalle-verkkosäkissä, ettei pieni koiranpoika syö niitä rikki.


Hyllyt jäivät asunnon edelliseltä asukkaalta ja ne palvelevat mainiosti leluhyllyinä. Taso ja laatikosto ovat Ikeasta ja tuolit ovat aidot Aallon lastentuolit. Niiden ostaminen kirpaisi, mutta onhan kysessä desingklassikot. Sitäpaitsi näiden lastentuolien istuinkorkeus on todella hyvä - menee vielä aika isollekin lapselle. Ikkunassa on muovinen juna-aiheinen jouluvalo, minun silmiini kitschiä, mutta kuopuksen mielestä kiva.

Itsenäisyyspäivä

Laitamme lasten kanssa joulukuun alussa havunoksia isoon maljakkoon rappuumme. Niistä tulee niin ihana tuoksu koko rappukäytävään. Joulukuun alkupäivinä havujenoksilla on vain valot. Itsenäisyyspäiväksi havut saavat sinisiä ja valkoisia koristeita. Muutaman päivän kuluttua siniset ja valkoiset koristeet vaihtuvat jouluisemmiksi. Joululukuun puolivälissä tuommekin jo ison joulukuusen rappuun kaikkia ilahduttamaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulu tulee kahvilaan

Café Emmessä on vaihdettu jouluisempaan ilmeeseen. Liina on vaihtunut jouluisen vihreäksi ja joulupukki sekä pari tonttua ovat päässeet koristamaan kahvilaa. Rottinkisohvan istuintyynyt on vaihdettu punaisiksi ja kahvilan pöytään ollaan juuri kattamassa joulunpunaisia astioita. Sia:n punainen pitkä samettinen tonttulakki on unohtunut kahvilavieraalta, ehkä joltain pieneltä tontulta.


Kahvilan keittiössä on paistettu pipareita. Leikkasin oikeilla piparkakkumuoteilla ruskeasta kankaasta pipareita. Onkohan tämä ruskean sävy hieman kärähtäneen piparin värinen... Seuraavaksi ajattelin koristella pehmopiparit.

Uusia joulukoristeita keittiöön

Pidän kovasti Villeroy & Bochin joulukoristeista. Tänä jouluna ihastuin näihin ihaniin posliinisiin jouluisiin leluihin. Keittiössämme on viisihaarainen kustavilainen kristallikruunu ja näitä leluja oli juuri viisi. Täydellistä! Uusista koristeista innostuneena kiillotin kristallikruunun etikkavesiseoksella. Jokainen kristalli erikseen. Aikaa meni, mutta lopputulos kyllä palkitsi vaivan. Lapset kysyivät, onko meillä uusi lamppu. Nyt huomaan, miten likaisia muut kristallikruunumme ovat.

Keittiön muratti sai jouluisen tontun koristeekseen. Tietääkö joku, voiko tällaisen ympyrän malliin taivutetun muratin laittaa kasvamaan isompaan ympyrään? Itse olen niin huono viherkasvien kanssa. Saan ne poikkeuksetta hengiltä enemmin tai myöhemmin.