Muistatte ehkä, kun viime kesänä kerroin kaipaavani takaterassille pientä pöytää valkoisten puunojatuolien kaveriksi. Kiersin kauppoja, mutta kaikki kauppojen pöydät olivat joko liian isoja, pieniä, matalia, korkeita tai kalliita.
Näin ollen en voinut uskoa onneani, kun naapurin hyvänkokoinen, mutta todella paljon kolhuja saanut pöytä löytyi eräänä päivänä roskakatoksesta osittain lumen alle hautautuneena. Keräsin lasten avustuksella kaikki osat talteen ja kuivumisen jälkeen laitoin ne varastoon odottamaan kevättä ja inspistä.
Pöytä oli aivan palasina, osa rimoista puuttui ja osa oli vääntynyt pilalle. Alemmat kannatinpuut olivat myös vääntyneet. Aloitin pesemällä kaikki osat toluvedessä karhunkielellä. Koiraystäväni toimi laadunvalvojana ;) Maalasin irralliset osat ensin pari-kolme kertaa Värisilmä Peitto -maalilla. Ja pakko tunnustaa, että epäilin lopputulosta monta kertaa.
Rautakaupasta ei harmikseni löytynyt uutta samanpaksuista puuta vääntyneiden tilalle, eikä myöskään samankokoisia ruuveja ruostuneiden tilalle, joten piti hyödyntää vanhat. Mies lyhensi pitkiä kannatinpuita ja porasi niihin uudet reiät tappeja varten. Pöytä koottiin ja sitten taas maalasin.
Sekosin laskuissa, kuinka monta kerrosta maalia pöytään lopulta tuli ;) Tässä tyttären minusta ottama kuva, kun töpöttelen maalia rimojen väliin vesiväripensselillä. Juu, ei todellakaan täyspäisten hommaa ;)
Mutta siitä tuli uskomattoman hyvä! Lopputulos palkitsee vaivan moninkertaisesti! Pöytä kaipaa päälleen jotain uurnamaista ruukkua ja ehkä alatasolle jotain kivaa koria.
Se on täydellisen kokoinen :) Hetkittäin en itsekään saata uskoa, miten niin heikkokuntoinen pöytä saadaan (isolla vaivalla) näyttämään taas näin uudelta ja hyvältä. Uskoisitko sinä?
Näin ollen en voinut uskoa onneani, kun naapurin hyvänkokoinen, mutta todella paljon kolhuja saanut pöytä löytyi eräänä päivänä roskakatoksesta osittain lumen alle hautautuneena. Keräsin lasten avustuksella kaikki osat talteen ja kuivumisen jälkeen laitoin ne varastoon odottamaan kevättä ja inspistä.
Pöytä oli aivan palasina, osa rimoista puuttui ja osa oli vääntynyt pilalle. Alemmat kannatinpuut olivat myös vääntyneet. Aloitin pesemällä kaikki osat toluvedessä karhunkielellä. Koiraystäväni toimi laadunvalvojana ;) Maalasin irralliset osat ensin pari-kolme kertaa Värisilmä Peitto -maalilla. Ja pakko tunnustaa, että epäilin lopputulosta monta kertaa.
Rautakaupasta ei harmikseni löytynyt uutta samanpaksuista puuta vääntyneiden tilalle, eikä myöskään samankokoisia ruuveja ruostuneiden tilalle, joten piti hyödyntää vanhat. Mies lyhensi pitkiä kannatinpuita ja porasi niihin uudet reiät tappeja varten. Pöytä koottiin ja sitten taas maalasin.
Sekosin laskuissa, kuinka monta kerrosta maalia pöytään lopulta tuli ;) Tässä tyttären minusta ottama kuva, kun töpöttelen maalia rimojen väliin vesiväripensselillä. Juu, ei todellakaan täyspäisten hommaa ;)
Mutta siitä tuli uskomattoman hyvä! Lopputulos palkitsee vaivan moninkertaisesti! Pöytä kaipaa päälleen jotain uurnamaista ruukkua ja ehkä alatasolle jotain kivaa koria.
Se on täydellisen kokoinen :) Hetkittäin en itsekään saata uskoa, miten niin heikkokuntoinen pöytä saadaan (isolla vaivalla) näyttämään taas näin uudelta ja hyvältä. Uskoisitko sinä?
No tässä kyllä työ palkittiin kauniilla pöydällä, kannatti siis uurastus! Se on mahtava tunne kun saa tehtyä jostain käyttökelvottomasta ja rumasta uudestaan kauniin käyttöesineen.
VastaaPoistaKiitos, Johanna :) Olet niin oikeassa, se on mahtava tunne kun saa tehtyä jostain rumasta jälleen kaunista!
PoistaOi, täältäpä löytyi kaunis blogi <3 Jotain kautta tänne eksyin ja lukijaksi jäin :) Kylläpä vain onkin kaunis pöytä! Niin hyvin sopii noiden tuolien kanssa <3 Eipä kyllä uskoisi, että noinkin rähjääntyneestä on lähdetty liikkeelle kokoamaan uutta pöytää. Mutta vaivannäkö on kyllä palkittu! Aurinkoista kesää!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi ja tervetuloa lukijaksi! Vaivannäkö on palkittu ja pikkupöytä ilahduttaa takaterassilla joka kerta :)
Poista