Tauon jälkeen

Hiljaisuus blogissa on johtunut muutosta. Kotimme pienkerrostalossa on myyty ja olemme muuttaneet vuokralle erillistaloon 500m:n päähän vanhasta kodistamme. Erillistalo on asuinneliöiltään huomattavasti pienempi kuin edellinen kotimme, joten kierrätystä, luopumista, varastointia, karsimista on tehty raskaalla kädellä. Kompakteista asuinneliöistään huolimatta elämä erillistalossa on juuri niin ihanaa kuin sen aina kuvittelinkin olevan. Oma piha ja oma ulko-ovi on parasta, mitä nelilapsinen koiraperhe voi toivoa - ainakin meille. Nyt vain odotamme ja toivomme unelma-asunnon (meidän budjetille sopivan) tulevan myyntiin.Pitkästä aikaa sain virkattua jotain. Tällä kertaa prinsessaleivoksia lasten leikkikeittiöön. Leikkikeittiö täällä uudessa kodissa on melkein valmis; kaakeleiden saumaus ja hieman valkoista maalia, ja sitten sen voi esitellä.Maistuisiko kahvin kanssa?

Mansikka-aika

Lapset ovat olleet jo kaksi viikkoa kesälomalla. Miehellä ja minulla alkoi loma nyt. Vipinää on riittänyt lasten hoitokuvioiden miettimisessä, lounasruokien valmisteluissa (miten ihanaa, kun koulussa ja päiväkodissa tarjoillaan lämmin lounas!), pienissä reissuissa. Espanjalaisia mansikoita on syöty ahkerasti ja minäkin sain vihdoin aikaiseksi tehdä Tildan kaavoilla mansikoita.Pienensin kaavaa jonkin verran saadakseni mahdollisimman aidon oloisia mansikoita. Lehdet on irrotettu kangaskukista. En ole vielä päättänyt kirjailenko mansikoihin "siemenet" keltaisella langalla. Lävikkö on tuotu tuliaisena Portugalista pari vuotta sitten yhdestä ihanasta lelukaupasta.Mansikkalaatikko on aito ja suunnittelen sen pienentämistä. Mansikoita pitäisi vielä ahkeroida lisää, että koko laatikko (vaikka pienennettynä) saataisiin täyteen. Hauskoja nämä Tildan jutut!

Perunanistutus maalla ja parvekkeella

Appiukkoni on vannoutunut perunanviljelijä. Perunapelto on aika suuri, ottaen huomioon, että pelto sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä mökillä ja appiukko asuu kaupungissa. Joka kevät osallistumme perunanistutukseen ja joka syksy perunannostoon. Kivoja tapahtumia molemmat. Kaupunkilaislapsillemme on opettavaista itse kokea, miten perunoita viljellään. Ja mikä parasta, me saamme koko talven syödä hyviä luomuperunoita.Istutus tehdään traktorin kyydistä, joten naapuritalon isäntä tulee auttamaan traktorillaan. Tässä kuvassa perunoita istuttaa esikoinen ja kuopus (mieheni sylistä). Kuvassa loikkaa myös koiramme Papun, joka kieltämättä maastoutuu aika hyvin multaiseen peltoon.Kuopuksen "keskittynyt" käden asento perunanpudotuksen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuopuksemme uskaltautui traktorin kyytiin istutushommiin.Muutama siemenperuna pääsi parvekkeellemme. En ole aikaisemmin kasvattanut perunaa parvekkeella, mutta nyt ajattelin testata. Tämä kuva on itselleni muistutuksena, miten perunat mullan alla makaavat. Kerron kesän mittaan, miten perunat parvekkeellamme kasvavat... jos kasvavat. Onko muilla jo kevään kylvötyöt tehty?

Kevätjuhlamekot

Tässä kaksostyttöjen kevätjuhlamekot, jotka molemmat on uutena ostettu eBaystä. Jännitimme toisen mekon tulemista, sillä juhlat ovat huomenna ja mekko saapui vasta tänään. Mutta ennätti, onneksi.

Useimmiten neidit A ja B haluavat pukeutua ihan samalla tavalla, mutta toisinaan riittää samankaltaiset asut. Itse puen mielelläni kaksostytöt samalla tavalla, näin vältyn kinastelulta, että kumman asu on kauniimpi. Kaksostyttömme ovat aivan eri kokoiset ja eri näköiset, joten mitään identiteettikriisiä samanlaisista vaatteista ei tule. Neiti A on 12 cm pidempi kuin neiti B (pituusero on ollut syntymästä lähtien). Ulkovaatteet ovat aina erilaiset turvallisuussyistä; ettei kukaan vaan erehdy lapsesta ja huuda väärää tyttöä varomaan esimerkiksi autoa. Samanlaiset vaatteet eri sävyisinä on myös kiva vaihtoehto, mutta harvemmin samasta asusta on tarjolla useampia värivaihtoehtoja. Sitäpaitsi yleensä molempien mielestä vain toinen värivaihtoehto on kaunis. Neiti A juhlii hopeapalloisessa polyesterunelmassa ja neiti B kultapalloisessa pellavaunelmassa. Molemmat ovat itse tyytyväisiä omiin mekkoihinsa ja sehän on tärkeintä. Huomenna juhlitaan!

Kevätkiireitä

Toukokuu on perheelleemme aina kiireistä aikaa: vappu, äitienpäivä, omat+miehen+anopin+appiukon+siskonpojan synttärit, neiti B:n nimpparit. Päälle tulevat kaverisynttärit ja koulujen ja päiväkodin kevätjuhlat.

Tänään kaksostytöt palasivat luokkaretkeltään samaan aikaan kun kuopuksen päiväkodissa alkoi koko päiväkodin yhteiset kevätjuhlat. Perhe jakaantui kahtia, joten logistiikka saatiin toimimaan. Juhlat olivat ulkona säävarauksella, mutta sateesta huolimatta ulkona juhlittiin. Sääliksi kävi niitä pikkutyttöjä, joiden valkoiset juhlasukkahousut ja juhlakengät olivat kurassa. Kuopuksen housut (ja kalsarit) kastuivat sateessa, joten serkkupojan synttäreille mentiin vaatekaupan kautta. Kotiin ei voitu mennä, sillä asuntomme on myynnissä ja siellä oli näyttö paraikaa meneillään.

Riemukkaan iloisten synttäreiden ja päivän ohjelmien jälkeen kolme nuorinta nukahtivat ennätysajassa. Huomenna lähdemme appiukon maalle perunan istutukseen.
Tässä vielä kuva kuopuksen eleganssista ennen viime lauantain veneretkeä. Päässä kuopuksen itsensä valitsema palmu-hattu. Jalassa rakkaimmat shortsit, joiden reikä polvessa on paikattu H&M:n silitettävällä Spiderman-paikalla. Näitä shortseja ei saisi koskaan pestä. Huomatkaa myös kesäkengät väärissä jaloissa sekä käsien ihmettelevä asento. Ihmettely johtuu meressä kelluvasta Papun pallosta. Itse tulen tästä kuvasta todella hyvällä tuulelle. Ohjelmantäyteisiä päiviä kaikille!

Neiti B:n farkkucaprit

Tänä aamuna kaikki tytöt halusivat päällensä farkkucaprit, sillä helteiden jälkeen ilma tuntui viileältä. Kaksossiskolla ja esikoisella on farkkucaprit, mutta neiti B:llä ei. Olin kaupoista sellaisia etsinyt, mutten ollut onnistunut löytämään. Onneksi Neiti B:ltä oli jäänyt pieneksi farkut (lue lyhyeksi), jotka olivat vielä ehjät. Pätkäsin molemmista lahkeista reilu kymmenen senttiä ja tein itse vinonauhan kauniista kukallisesta kankaasta. Neiti B ilahtui "uusista" farkkucapreistaan. Itsekin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Mehuhetki parvekkeella

Parveketta on viime päivinä käytetty ahkerasti. Joka päivä kuopuksen päiväkodin jälkeen haemme kaksostytöt pyörällä (lue kuopus pyöräilee, minä kävelen) iltapäiväkerhosta. Sieltä kotiuduttuamme lapset nauttivat välipalaa joko parvekkeella, tai sitten pakkaan heille välipalan eväskoriin pihalle. Yksi päivä leivoin kokeeksi banaanikakkua ja sehän maistui. Tämä kattaus oli vain kolmelle, sillä esikoinen oli alkuviikon leirikoulussa. Tiedossa oli paljon kivaa ohjelmaa ja aivan huippukelit. Koti tuntui todella tyhjältä, kun yksi lapsi oli poissa. Ja hiljaiselta. Ja rauhalliselta. Eikä ollenkaan meidän perheeltä. Onneksi nyt koko joukko on koossa ja upeat kelit senkun jatkuvat. Auringontäyttämiä päiviä kaikille!