Uudistettu astiakaappi ja sen sinivalkoiset astiat

Rakas Mieheni on monta kertaa todennut minun olevan astiahullu ja meille voisi astiamäärän puolesta tulla kuulemma vaikka koko kylä syömään... mutta kun minä pidän astioista ja kauniisti kattamisesta :) Rantamökin kulmakaappi toimii astiakaappina. Valkoinen kaappi säilöö kauniit ja rakkaat (voiko astiat olla rakkaita?) sinivalkoiset astiat sisäänsä. Kaikki Rantamökin sinivalkoiset astiat on kerätty kirppareilta usein vain yksi-kaksi kerrallaan ostaen. Kahvikupit ovat englantilaista paksua posliinia. Ruokalautaset ovat samaa sarjaa kahvikuppien kanssa. Toinen lautassarja on myös englantilaista. Hyvää näissä on se, että ovat paksuhkoa posliinia, joten kestävät hyvin käsinpesua. Astiakaaapin maalaus on edelleen kesken. Kaappi tuli serkulta siskolle ja päätyi mutkien kautta Rantamökille. Alunperin mäntypuinen kaappi on saanut pohjamaalin lisäksi jo kaksi kerrosta Laura Ashleyn maalia ja vielä aion maalata sen kolmannen kerran. Kellertävä mänty on hidas peitettävä :) Sinivalkoisissa tunnelmissa aloin neuloa sinivalkoisia villasukkia :) Iloista alkavaa viikkoa!

ilmoitustaulujen tuunaus

Olen saanut kaksi kirpparilta löytynyttä tavis-ilmoitustaulua tuunattua :) Kaksostytöille valkoista pellavaa kauniilla yksityiskohdilla ja pojalle pelkistetty versio. Tyttöjen taulun päällystin vanulla, jonka päälle laitoin valkoisen pellavakankaan. Pojan taulun päällystin Linumin pellavanvärisellä kankaalla. Molemmissa ilmoitustauluissa kankaat on ammuttu niittipyssyllä taustapuolelle kiinni. Pojan kehykset maalasin Farrow & Ball:in lähes mustalla maalilla pariin kertaan. Tyttöjen taulussa keskityin yksityiskohtiin :) Vinonauhasta vapaalla kädellä vinoruudutus ja askartelukaupan sydänniitit nauhojen risteyskohtiin.
Tässä vielä kuva ilmoitustauluista ennen käsittelyäni. Touhukasta tulevaa viikonloppua!

kadonneen Oreo -penaalin jäljillä

Neiti B kadotti Oreo-penaalinsa pian koulujen alkamisen jälkeen, siis viime vuonna. Se todella harmitti ja penaalia etsittiin ahkerasti. Uutta ei saanut ostettua mistään ja kuin suolana haavoille, Neiti A käytti omaa Oreo-penaaliaan. Sain idean virkata kadonneen penaalin tilalle alkuperäistä muistuttavan penaalin. Lanka Catania, koukku 3. Virkkasin ensin ympyrän ja jatkoin virkkaamista ympyrän reunasta. Kiinteitä silmukoita edestakaisin. Raidat virkkasin ketjusilmukoilla valmiin mustan virkatun pinnan läpi. Toiseen päätyyn virkkasin samanlaisen ympyrän, jonka kiinnitin valmiiseen osaan virkkaamalla. Tehosteväri turkoosia tuli suuaukon ympärille ja molempiin päätyihin. Kääk, miten paljon pääteltäviä lankoja! Hauska yksityiskohta on Orea-korvakoru, joka pääsi koristamaan vetoketjua. En voinut vastustaa näiden ostamista pienestä lahjatavaraliikkeestä. Loppuun vielä kuva Neiti A:n Oreo-penaalista. Arvaatteko, miten tässä kävi? Aito joutui kierrätykseen ja minä virkkasin toisen samanlaisen, tosin vaaleanpunaisilla tehosteilla :)

vierasaitan sisustuskuulumisia

Vierasaitta on nyt kertaalleen maalattu paneelilaudoitukselle tarkoitetulla Teknoksen maalilla. Maali oli mielestäni kallis, mutta täytyy todeta, että oli kyllä sen arvoista. Harvoin olen tyytyväinen kotimaisiin maaleihin, mutta tätä voin suositella (ja ei ole mainos, vaan ihan oma rehellinen mielipiteeni). Sisustus lähti kalatyynyistä. Kangas on Pierre Freyn Tahiti -kangas ja oli meillä aikoinaan vanhassa kodissa laskosverhoina. Näin aikoinaan kankaan pienen liikkeen ikkunassa autolla ohi ajaessani. Ihastuin kankaaseen auton ratin takaa ja olen edelleen yhtä ihastunut tähän :) Ompelin kapeasta laskosverhosta tyynyt ja sitten metsästin kaloille sopivan värisiä tyynykavereita. Ruskeat tyynyt kuopuksen huoneesta, vaaleansiniset ovat uusi hankinta ja valkoiset tyynyt terassilta. Pikkulokerikon päällä on itse värkkäämäni pelastusrengas, puinen lintu kirppikseltä sekä uusi majakka pienestä paikallisesta sisustusliikkeestä. Parikymmentä vuotta vanha pieni lipasto löysi paikkansa seinän vierestä. Sen päällä siskolta saatu kalataulu, joka odottaa vielä kehyksiä, posliinikala sekä tuikkukipot. Tuikkukipot löysin pilkkahintaan kirppikseltä jo talvella. Ne olivat kuvottavan likaiset ja naru oli purkautunut molemmista pitkältä matkalta. Pesu, kuumaliimaa ja joku rihkamasimpukkakoru omista varastoista ja ilme oli raikastunut :) Tässä nurkassa kunniapaikan ottaa kulahtanut airo Jollan muistoksi. Jolla oli nelisenkymmentävuotta vanha pelastusvene, jonka siskoni ja minä saimme aikoinaan omalta ukiltamme. Jolla palveli kiitettävästi kahta sukupolvea, kunnes kuukausi sitten myrsky irrotti Jollan laiturista ja paiskasi sen rantakivikkoon. Se oli Jollan tarun loppu, mutta tämä yksi airo (ei kylläkään alkuperäinen) olkoon meille muistona :) Sitä paitsi se sopii ihanasti tuohon nurkkaan!

vierasaitan pelastus

Rantamökin vierasaitta oli surullinen ilmestys. Ikää sillä oli parikymmentä vuotta ja siitä ei kukaan ollut pitänyt huolta valmistumisen jälkeen. Se oli joko purettava tai kunnostettava. Itse uskoin vahvasti sen olevan vielä pelastettavissa. Selitin Miehelle visioni ja sain hänet innostumaan asiasta :) Puut kasvoivat vierasaitassa jo ihan kiinni ja muutenkin puut olivat vallanneet vierasaitan ympäristön. Miehellä ja moottorisahalla riitti hommia. En usko, että kukaan oli nukkunut aitassa moniin vuosiin, sen verran isoja ampiaispesiä sisältä löytyi. Lemmikkikanimme Hemppa tosin vietti aitassa pari yötä sateelta suojassa viime kesänä :) siitä myös vierasaitan työnimi Hempan Talo, House of Hemppa. Siskonpoika lakaisi vuosien saatossa katolle kertyneet lehdet ja sitten aloimme siskon kanssa purkuhommiin. Varusteena yksi hengityssuojain, purkurauta ja vasara. Päätimme ottaa aitan kuistin käyttöön, jotta saimme hieman kasvatettua sisätilaa. Lopulta jäljellä oli vain runko, vanha lattia ja katto. Rautakaupan edullista käsittelemätöntä paneelia, lattialautaa ja muutama uusi runkotolppa, kaupunkikodin rempasta ylijääneet terassin lasiovet ja vajasta löytynyt ikkuna. Nyt näyttää tältä :) Eristeet ja ulkoverhoilu puuttuu, mutta se ei estä minua sisustamasta ;) Mies hieman ärsyyntyi kun minä asettelen tyynyjä ja hän haluaisi laittaa eristeitä... Vierasaitassa nukkuu hyvin, vaikkei se vielä ole edes valmis :) Onneksi Mies uskoo visioihini ja jaksaa toteuttaa näitä projektejani :) ja onneksi sisko jaksaa heilua purkuraudan kanssa, eikä hätkähdä hiiren ja lepakon papanoita. Lisää kuvia luvassa kunhan projekti edistyy!

saviruukkujen valkoinen ilme

Minulla on ollut neljä saviruukkua ulkokäytössä jo monen monta vuotta. Kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Isommissa on halkeamia, mutta kuin ihmeen kaupalla ne pysyvät kasassa. Pari vuotta sitten keksin maalata kaksi pienempää talon ulkomaalilla. Huono ajatus, sillä maali lähti suurimmaksi ossaksi liuskoina pois. Netistä löysin ohjeen terracotta -ruukkujen maalaamiseen kalkkimaalin ja vahan sekoituksella. Mikä onni! Minulta löytyi tuoliprojektin jäljiltä ohjeen Old White kalkkimaalia ja kirkasta vahaa :) Sekoitussuhde 1:1, laitoin molempia 2 rkl ja se riitti näihin ruukkuihin. Maalin kuivuttua hioin ruukut voimakkaasti. Pidän lopputuloksesta, tosin jos ruukun olisi ensin maalannut harmaalla kalkkimaalilla ja sen päälle valkoisen kalkkimaalin ja kirkkaan vahan sekoituksella, niin hiomisen jälkeen harmaa pilkottaisi kauniisti :) Ruukut saivat heti uudet kukkaistutukset :)

uusitut tuolit ja tutustuminen kalkkimaaliin

Kaksosten omasta toiveesta heillä ei ole huoneessaan omia työpöytiä vaan yksi yhteinen pöytä ja neljä tuolia, jotta kaikki mahtuvat touhuamaan saman pöydän ääreen. Toiveissa on Kartellin Ghost -tuolit, mutta toistaiseksi on tyytyminen toisen hintaluokan tuoleihin :) Ostin jo aiemmin Torista 70-lukulaisen, kotimaisen tyylihuonekalu -pöytäryhmän. Tarina on pitkä, mutta lopputulema on se, että neljä tuolia ja pöytä matkasivat uuteen kotiin ja meille jäi nämä neljä tuolia. Tummaa puuta ja likainen verhoilu - täydelliset projektituolit! Ensimmäiset tuolit maalasin pohjamaalilla ja perusmaalilla, mutta lopputulos ei miellyttänyt minua. Päädyin kokeilemaan Annie Sloanin kalkkimaalia (sävy Old White). Pesin tuolit huolellisesti saippuavillalla ja Mies liimasi löystyneet liitokset tai lisäsi pari ylimääräistä ruuvia. Seuraavaksi pohjamaalasin tuolit. Sen jälkeen 2 kerrosta kalkkimaalia, paikoitellen tarvittiin vielä kolmas kerros, viimeistely Annie Sloanin kirkkaalla vahalla. Eli ei mikään pikainen projekti. Verhous puolestaan oli nopea uusia. Verhoiluun käytin Laura Ashley:n pellavasekoitekangasta. Leikkasin sopivan kokoiset palat, jotka niittasin istuinvaneriin kiinni. Kalkkimaalilla saa aikaan kauniin, himmeän, hienostuneen lopputuloksen! Mutta maali kuivuu niin nipeasti, että työskentelyn täytyy olla ripeää. Maali ei kestä kulutusta, vaan vaatii viimeistelyn vahalla. Nyt näyttää kauniilta :) Toivotan teillekin kauneutta viikkoonne!