Palomiehen sukat

Blogini on saanut uuden tilaajan. Tervetuloa lukijaksi Tuulella! Ja kiitos kommentistasi!
Kuopus valitsi villasukkiensa väriksi punaisen. Punaisen, koska se on hänen mielestään palomiesten villasukkien väri. Minusta sukat ovat pirteät. Itselleni muistiin: lankana Nalle, sukkapuikot 3, 48 s, resori 1o kiertäen 1n 10krs, sitten 2o 2n, vahvistettu kantapää 25s. Puikon vaihtumiskohdan huomaa todella selvästi löysempinä nurjina silmukoina. Olen jostain lukenut pyörösukkapuikoista; täytyy löytää itselleni sellaiset, jospa sitten resori olisi tasainen ympäriinsä.Olen yrittänyt löytää silitettävää paloauton kuvaa kiinnitettäväksi villasukkiin. Sitten ne ovat valmiit, tietää kuopus. Liikuttavaa.

Sieniä, suunnitelmia ja villasukkia

Käymme tätä nykyä joka viikonloppu mökillä katsomassa, miten työt etenevät. Mies käy usein vielä viikollakin viemässä jotain puuttuvaa tavaraa tai vastaamassa remppakysymyksiin. Eilen mökillä ajattelin vielä käydä puolukassa, mutta puolukoita ei enää ollut. En ymmärrä, mihin se valtava määrä marjoja oli muutamassa viikossa kadonnut. Olivatkohan linnut syöneet? Mutta puolukoiden sijaan löytyi sieniä. Voi, kun joku voisi opettaa kädestä pitäen sienestämistä. Joku vuosi vielä kerään tatteja, nyt ne olivat kaikki menneet jotenkin ylikypsiksi.Sain lapsetkin seurakseni sienimetsälle, kun he näkivät ensimmäisen rasian täynnä kanttarelleja. Kanttarellit ovat koko perheemme herkku ja niitä uppoaisi lasten suihin vaikka kuinka paljon. Suppilovahveroita löytyi myös reilusti. En ole aikaisemmin poiminut suppilovahveroita saati valmistanut niistä mitään, mutta nyt ajattelin kokeilla keittoa ja kastiketta. Saa nähdä, miten onnistuu.

Muuten olen kutonut ahkerasti villasukkia. Ja nyt niitä onkin kohta kolme paria päättelyitä vaille valmiina. Esittelen sukat, jahka saan aikaiseksi päätellä langat. Kutoessa olen miettinyt mökin vessan sisustusta - kaakeleita ja kalusteita. Niistä myös enemmän, kun on jotain näytettävää, eikä vain ajatuksia päässäni. Antoisaa viikkoa kaikille!

Sisäkuvia

Tässä muutama kuva vapaa-ajanasunnoltamme. Esittelen tässä nyt vain keittiö-olohuoneen, sillä muu oli kuvattaessa vielä niin keskeneräistä (=> ruskeaa gyprocia), että sitä ei ole ilo esitellä. Ei siitä oikein olisi saanut mitään selkoa, ei ainakaan valokuvissa.Tähän kulmaan tulee keittiö. Vasemmalle sivulle kaikki korkeat kaapit myös jääkaappi ja pakastin. Ikkunan eteen tiskiallas ja altaan yläpuolelle suutarinlamput. Minulla ei ole ikinä ollut saareketta missään, joten nyt todella toivon sellaista. Liesi sijoittuu saarekkeeseen, ja saarekkeen yläpuolelle suunnittelen isoa liesituuletinaihiota. Sellaista, joka korsiterapataan ja johon tulee koristelistat.Nurkkaan oven viereen ajattelin hankkia ison, talonpoikaistyylisen kaapin, johon mahtuisi kaikki astiat. Ehkäpä iso liinavaatekaappi. Pääasia, että siinä on ovet ja sisällä paljon hyllyjä, ei ollenkaan laatikoita.Tähän erkkeriin sijoitamme ruokapöydän. Olen ostanut huuto.netistä ison kuluneen talonpoikaistyylisen klaffipöydän. Pöytä on odottanut jo pari vuotta autotallissa, mutta pian se pääsee sille tarkoitettuun paikkaan. Pöytä oli todellinen löytö - edelliselle omistajalleen liian iso, mutta meille täydellinen. Tuoleja ei vielä ole, eikä oikein suunnitelmiakaan tuolien suhteen. Ehkä kiinteät penkit ikkunoiden alle.Näkymä terassilta olohuoneeseen. Ikean kukallinen sohva (myyvätkö he vielä sitä?), rottinkinojatuolit, vanha talonpoikaistyylinen sohvapöytä sekä isovanhempien vihkiryijy ainakin tulevat tähän ikkunaovien eteen.Pariovien oikealle puolelle tulee varaava takka. Takan suunnittelu on vielä aivan kesken, mutta sellainen valkoinen rapattu isoilla lasiluukuilla. Ai niin, minullahan on kaksi vanhaa keinutuolia, joista ainakin toisen voisi ehkä laittaa takan eteen. Haluaisin jo niin päästä sisustamaan, mutta siihen menee vielä pitkä aika, kun ei lattialankkujakaan ole vielä asennettu. Hiljaa hyvä tulee.

Kirppikselle

Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt mennä kirppikselle myymään, mutta aina on ollut jotain muuta. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja varasin pöydän viikoksi itsepalvelukirpputorille. En ole aikaisemmin ollut itsepalvelukirppiksellä, joten kiva nähdä, miten kaikki sujuu. Tämä päivä on mennyt kirppistavaroita läpikäydessä. Ja hintalappuja laittaessa. Hyvänä motivaattorina on tietysti ollut se lisätila, mitä saadaan, kun meille tarpeeton tavara saadaan kiertoon. Kirppisrahoilla aion ostaa mökille astioita ja laseja. Lasten vaatteita en nyt ota kirppikselle ollenkaan mukaan, vaan ne jäävät toiseen kertaan.

Ensiesittelyssä tuleva vapaa-ajanasuntomme

Meillä oli aikoinaan käytössämme isäni omistama vanha torpparinmökki, mutta jouduimme luopumaan siitä isäni kuoleman jälkeen. Pari kesää ilman mökkiä nosti mökkikuumetta. Tarkoituksena oli ostaa huonokuntoinen vanha kesäpaikka ja remontoida se ajan kanssa mieleiseksi. Eteemme tuli kuitenkin vain ylihinnnoiteltuja rötisköjä, joten päätimme rakennuttaa itse oman paikan. Budjettimme ei sallinut rantatontin ostoa, joten hankimme kuivan maan paikan metsien ja peltojen keskeltä, 45 min ajomatkan päässä kotoamme. Olin aina haaveillut Kannustalojen taloista, joten talotoimittajaa ei tarvinnut miettiä. Mieheni mieliksi tosin pyysimme tarjouksen myös toiselta talotoimittajalta. Kun löysin pienten Kannustalojen esitteestä pienehkön Vihervaaran, valinta oli tehty.
Tontti ostettiin heinäkuussa 2008 ja talopaketti toimitettiin huhtikuussa 2009. Hitaasti on edetty. Nyt kun vanha asuntomme on myyty ja asumme vuokralla, olemme voineet taas sijoittaa vapaa-ajanasuntoomme. Tuntuu hyvältä, kun työt etenevät.Ulkoapäin näyttää nyt tältä. Savupiiput, rännit, räystäät, tikkaat, lumiesteet ja lukuisat laudat ja listat puuttuvat. Olisin halunnut vaaleanpunainen talon, mutta en lukuisista yrityksistäni huolimatta löytänyt kaunista vaaleanpunaisen sävyä. Minun silmissäni talomme on kaunis - toteutunut unelma. Seuraavalla kerralla näytän, miltä sisällä näyttää.

Terveisiä marjametsästä

Mökillä (sillä keskeneräisellä) käydessämme kävin myös puolukkametsässä. Puolukoita oli todella paljon. Teen puolukoista survosta pakastimeen pienehköihin rasioihin. Meillä survosta syödään poronkäristyksen ja makaronilaatikon kera. Lisäksi minulla on herkullinen kuivakakun resepti, johon tulee puolukkasurvosta. Teen usein tämän kakun appiukolleni joululahjaksi, joten on kiva, että puolukat ovat itsepoimittuja. Ehkä voisin taas kokeilla vispipuuron tekemistä, josko se tänä vuonna maistuisi lapsillemme.Puolukoita poimiessa eteeni tuli myös mustikoita. Aivan uskomattoman makuisia. Äkkiä vaan hakemaan toinen rasia ja siinä tulikin ihan huomaamatta poimittua myös mustikoita. Enpä ole aikaisemmiin poiminut mustikoita syyskuussa. Kanttarelleja tai suppilovahveroita en harmikseni löytänyt. Yhden hirvikärpäsen kyllä sain niskaani.

Räpsin samalla reissulla kuvia myös tulevasta vapaa-ajantalostamme. Kunhan järjestelen kuvat, niin esittelen unelmamme: Kannustalojen Vihervaaran.

Omenoita

Korillinen omenoita. Joukossa kaupan ulkomaisia ja kotimaisia, sekä edellisen kotimme pihaomenapuiden omenia (esikoinen kävi omenavarkaissa). Muutama päärynäkin on päässyt joukkoon.

Tiimarin esitteestä bongasin kuvan huovutetusta omenasta. Täytyykin käydä tutustumassa, josko heiltä löytyisi tarvikkeet ja ohjeet huovutettuihin omenoihin. Olisi kiva tehdä niitä lapsille leikkeihin. Ja omenat tarvitsevat tietysti laatikon. Tulevalla mökillämme on kauniisti harmaantunutta lautaa ja siitä voisi nikkaroida omenoille vanhantyylisen laatikon.Kaikki kotimaiset omenat päätyivät tähän piirakkaan (kuva ennen paistamista). Taikinan päälle litran verran omenanpaloja pyöritettynä sokerissa ja kanelissa. Tarjotaan mieluiten vielä aavistuksen lämpimänä vaniljakastikkeen kera. Piirakka upposi lasten - omien ja vieraiden - suihin vauhdilla. Oma päiväkahvini oli myös maukas herkkuhetki. Astioina Portmeirion: Pomona.