kaappi Sipoosta

Muutama viikko sitten bongasin Torissa ihanan, vanhan kaapin. Onnea oli matkassa, että satuin koneelle juuri silloin kun kaapin ilmoitus julkaistiin ja että ensimmäinen kiinnostunut ei saanut kuljetusta järjestymään. Omistaja kertoi, että kaappi oli 1920-luvulla rakennetun talon alkuperäiskalustoa. Talo oli myyty ja tämä kaappi etsi uutta kotia. Kaappi oli rakenteellisesti ok kunnossa, mutta kaappi haisi ummehtuneelta, oli likainen ja maalipinta oli makuuni liian kulunut. Perusteelisen imuroinnin, useamman pesun (sekä mäntysaippualla että etikkavedellä) jälkeen kaappi alkoi tuoksua puhtaalta. Maalipinnan huonot kohdat hioin, ruuvinreiät ja syvimmät painaumat paklasin. Vesiliukoinen pohjamaali ja 2-3 kerrosta Laura Ashleyn maalia (jäi yli kirjahyllyprojektista). Tarkkasilmäinen huomaa, että kaapin jalat odottavat vielä uutta maalia. Vetimet ja helat ostin Rakennusapteekista. Siinä samalla (juu, minulla tuppaavat projektit karkaamaan ja leviämään) innostuin ompelemaan silityslautaan pellavakankaasta uuden päällisen, sillä aiempi päällinen ei vain sopinut kokonaisuuteen. Silityslaudan paikka on kaapin ja seinän välissä. Kaappi on kodinhoitohuoneessa ja pitää sisällään kaikenlaiset askartelutarvikkeet ja paketointitarpeet. Laatikon lukko ei toimi, mutta halusin kuitenkin viimeistellyn ilmeen avaimen reiälle. Pellavalangasta tein tupsun avaimeen. Olen aivan ihastnut tähän kaappikaunottareen :)

kevättä ja käsitöitä

Pari kaunista, aurinkoista päivää ja mieli on keväinen. Ruokapöytää koristaa kimppu leikkonarsisseja. Peltitarjottimelle asettelin kukkien lisäksi kotimaisia lasikippoja tuikuille ja kynttilöille. Iltapäiväkahvilukemisena kirpparilta mukaan tarttunut Terry John Woods:in Summer House -kirja. Niin ihania kesäisiä tunnelmakuvia, että ajatukset karkaavat jo tulevaan kesään ja Rantamökille. Puikoilla sukka lankakorin marinoituneesta Novitan Kesäkukat langasta :) Kevättunnelmissa ja vähän jo kesätunnelmissa :)

synttärihumua ja vanhoja huonekaluja

Viikonloppu on mennyt vauhdilla, kun molempina päivinä juhlittiin kuopustamme. Ensin sukulaissynttärit lauantaina ja sitten muutama kaveri sunnuntaina. Koiraherramme taisi olla juhlimisesta sen verran väsynyt, että linnottautui sohvalle samettityynyn viereen auringonpaisteeseen :) Pieni vanhahko, umpipuinen sivupöytä, jonka löysin jo pari kuukautta sitten on edelleen vain pohjamaalattu. En osaa päättää, tuleeko pöydästä valkoinen vai vaaleanharmaa. Mutta hyvin palvelee näinkin :) Tälle pöydälle on niin kätevää asettaa kupit tai herkut tarjolle. Tähtiliina, samansävyiset paperipillit ja Svenskt Tennin vanha tinavaasi, joka luonnossa on kauniin patinoitunut. En tiedä, onko se tarkoitettu maljakoksi, mutta mielestäni se on sopivan miehekäs pojan synttärikattaukseen. Lopuksi vielä todellinen löytöni, satavuotias helmenharmaa umpipuuta oleva kaappi. Sattumaa ja onnea oli mukana ja sain hakea tämän kaunottaren vielä illalla meille kotiin :) Takalevy on irti, pari hyllynkannatinlistaa puuttuu, maali on lohkeillut ja kärsinyt, hurja vedin laatikossa... Mutta minun silmissäni niin kaunis :) Sormet syyhyävät päästä työstämään tätä ihanuutta. Kauneutta uuteen viikkoon! Nyt jatkan keskeneräisten lapasten parissa.

tuubihuivista kaulaliinaksi

Käsityökorissani oli pyörinyt vajaa pari vuotta keskeneräinen tuubihuivi. Alkuun olin innoissani kutonut tuubihuivia, mutta huivin edistyessä (kun lähes 3 kerää oli kudottu) se alkoi tökkiä yhä enemmän. Lopulta tajusin, etten koskaan tarttunut huiviin ja näitä olisi pitänyt tehdä vielä toinen samanlainen. Ainoa vaihtoehto oli purku ;) Lanka on ihanan pehmeä ja kauniin pinkki Rowanin kid classic. Päätin tehdä tavallistakin tavallisemmat kaulaliinat - näin lanka olisi pääosassa. Puikot 5, silmukoita 50, mallineule 1O1N. Molemmissa kaulaliinoissa kudoin niin pitkälle kuin kaksi kerää riitti :) Kaksi kerää jäi vielä jäljelle, sillä alkuperäisiin tuubihuiveihin olisi kulunut paljon enemmän lankaa. Loppuun vielä kuva tuubihuivin mallineuleesta. Leppoisaa sunnuntaita!

pupuja

Ihastuin ikihyviksi kauniissa ja seesteisessä Pömpeli -blogissa esiteltyyn puputyynyyn. Kyseinen tyyny oli meille liian pieni, joten selvitin kankaan valmistajan ja tilasin kangasta Englannista. Näin sain ommeltua juuri meille oikeankokoiset tyynyt. Kangas on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvassa. Tyynyt tulevat eläinrakkaan esikoisen huoneeseen, jossa nämä kanitkin asustavat talvisin. Ilmojen lämmettyä, ne muuttavat ulkohäkkiin. Esikoisen huone ei ollut kuvauskunnossa, joten kuvasin tyynyt kodinhoitohuoneessa. Älkää antako tuolin istuinosan häiritä, se odottaa entisöintiä. Samoin kodinhoitohuoneen valkoinen takaseinä, josta paikoitellen loistaa turkoosi vesieristys odottaa tapettia :) Mutta asia kerrallaan, nyt iloitsen uusista tyynyistä :)

lankanöttösistä lapaset

Vaaleanpunaisista pannoista jäi pienet lankanöttöset yli. Ajattelin hävittää ne lapasiin ja keräsin lankakorista saman sävyiset ruskeaat alpakkalankanöttöset ja epäonnisen värikimaralangan. Epäonninen lanka, sillä olen lukuisia kertoja yrittänyt sekoittaa sitä muihin väreihin ja tehdä siitä lapaset. Aina ovat päätyneet purkuun. Muutama aloitus ja purku ja lopulta päädyin ruskeaan alpakkaan ja raidat värikimarasta. Väriyhdistelmä miellytti :) Silmukoita 48, sukkapuikot 3,5 ja tavalliset aukkopeukalot. Ei siis mitään ihmeellistä, paitsi alpakkalangan pehmeys ja hillitty sävy, joka rauhoittaa tuon värikimaran. Vaaleanpunaiset lankanöttöset päätyivät lankakoriin ja värikimaraa jäi vielä yli. Aiemmin kutomani huovutetut vaaleanpunaiset lapaset sopivat täydellisesti näiden kanssa :)

vaaleanpunaiset pannat

Heti kun näin Johannan ihanat pannat tiesin, että meidän kaksoset haluavat tällaiset. Näissä on jotain niin kaunista ja tyttömäistä, varsinkin kun ne tekee vaaleanpunaisesta langasta. Lankana Teeteen Tundra alpakkalanka, täydellinen väri ja uskomaton pehmeys :) Puikot 3,5 silmukoita 32. Palmikonkierto 16+16 silmukalla on aavistuksen haastava, mutta kyllä se onnistuu ja niitähän tulee vain yksi. Nostin joka kerroksen ensimmäisen silmukan neulomatta. Valmiin pötkön suljin renkaaksi neulomalla. Ihanat! Näiden valmistuttua ihmettelen, miten tytöt ovat aiemmiin pärjänneet ilman neulepantoja :)