Wool Eater = villansyöjä

Tämän mallin nimi on osuvasti Wool Eater - ainakin minulla kului lankaa kiitettävästi. Etsimällä etsin mallia vintage-patalapulle ja mitä ihanaa löysinkään! Mallissa on oma jujunsa ja itse jouduin pari kertaa purkamaan, kun en keskittynyt tarpeeksi. Ohjeen löydätte täältä. Käykää ihmeessä myös kurkkaamassa, mitä ihania peittoja jotkut ovat jaksaneet virkata.Näitähän voi yhdistää isoäidinneliöiden tapaan, mutta itse pidän tästä enemmän patalappuna tai miksei vauvanpeitona, siihen se on mukavan paksu. Innostuin tekemään myös jouluisen patalapun. Hassua, sillä onhan jouluun vielä aikaa...Rentouttavaa viikonloppua kaikille. Täällä on halloween-juhlien suunnittelut ovat täydessä vauhdissa!

Virkkauksia - kesken

Paljon olen suunnitellut ja paljon olen haaveillut, vähemmän olen toteuttanut ja vielä vähemmän saanut viedyksi loppuun asti. Nämä kauniit kukat virkkasin tällä ohjeella. En ole ennättänyt edes päätellä kukkia saati ommella niitä kiinni mihinkään.

Jostain kumpusi myös innostus vintage patalappuihin - virkattuihin sellaisiin. Monta hetkeä vierähti netissä etsien sopivaa mallia. Ja useampi hetki myös ohjeita tavaillessa.Mutta ainakin on aloitettu.

Ihanaa oli saada tunnustus Villa Intolan Ninnulta, kiitos kaunis Ninnu! Palaan tähän tunnustukseen myöhemmin. Ihanaa oli myös, että mieheni ratkaisi ongelmani kommentoinnissa selainta vaihtamalla ja nyt tuntuisi kommentointi jälleen toimivan.

Touhukasta viikkoa kaikille! Nyt jatkan käsitöitäni, olisi kiva saada välillä jotain valmistakin.

Vaaleanpunainen vauvalahja

Naapuriin syntyi pieni tyttövauva. Ihanaa! Sain syyn neuloa jotain pientä ja vaaleanpunaista. Malli on ihanaakin ihanampi malli Novitan lehdestä 2/2003, pienin muutoksin. Lanka pehmeää vauvalankaa ja puikot 2,5.Mukaan helistin ja sievä mekko ja paketti on valmis annettavaksi.Oi ihana vauva-aika, se menee liian nopeasti ohitse!

Leppoisa lauantai

Tulimme maalle eilen illalla ja riensin heti lasten kanssa metsään tarkistamaan suppilovahveroiden tilanteen. Sieniä oli todella paljon ja saimme pian ison kulhon täyteen. Tänään aamupäivällä suuntasin taas metsälle ja saaliini oli uskomaton. Suppiksia on käsittämättömän paljon ja kanttarelleja. Minun täytyisi harjoitella sienien kuivattamista tai pakastamista.Iltapäiväkahville leivoin viime kesän mustikoista piirakan. Paistoin pohjaa ensin parikymmentä minuuttia ja vasta sitten lisäsin jäiset mustikat. Mustikat näyttävät siltä kuin eivät olisi uunissa käyneetkään, hassua. Herkullista oli vaniljajäätelön kera.

Neiti A:n sukat edistyvät hyvää vauhtia. Illan ohjelmassa saunomista, sienikastiketta ja lasi viiniä. Leppoisaa lauantaita kaikille!

Valkoista ja vähän vaaleanpunaista

Meillä pestään paljon pyykkiä - pari koneellista joka päivä. Pesen valkoiset aina erikseen valkaisuainetta sisältävällä pesuaineella. Tänään silmiini pisti, miten kaikki pyykkäykseen liittyvä on valkoista. Valkoinen pyykkikori märille pyykeille. Valkoinen pesukone, valkoinen pesupallo ja valkoinen pyykkipussi aroille tekstiileille. Valkoisessa rottinkikorissa valkoisia henkareita. Ja kaikki kuivuu valkoisilla laatoilla laatoitetussa kylpyhuoneessa.

Puikoilla kuitenkin pieni vaaleanpunainen työ, joka on menossa lahjaksi. Esittelen pian teillekin. Iloa pyykkäykseen ja kaikkeen muuhunkin.

Vilaus kaksosten huoneesta

Välillä tuntuu, ettei tämä remontoiminen ikinä lopu. Joka päivä saadaan paljon aikaiseksi, eikä purkamattomia muuttolaatikoita ole enää kuin kymmenen, mutta silti, tekemättömiä töitä on vielä vaikka kuinka paljon. Kaksostyttöjen liila-hopea huone edistyy. Neidit näkivät tämän tuolin lastenhuone.fi -liikkeessä puoli vuotta sitten ja ovat toivoneet sitä siitä asti. Tuoli on matalahko, mutta se ei haittaa, se on tyttöjen mielestä täydellisen kaunis liilan torkkupeiton kanssa. Siinä neidit vuorotellen istuvat ja haaveilevat. Huoneesta puuttuu osa jalkalistoista, kuten myös verhot ja yhden seinän tapetti. Mies viimeistelee alkovin holvikaarta.

Vitriinikaappi on järjestyksessä ja tytöille keräilemäni Sarah Kay -patsaat ovat suorassa rivissä kaapissa, silloin kuin niillä ei leikitä. Uusi patsas tulee kerran kuussa ja joka kerta tytöt ovat uudesta patsaasta yhtä ilahtuneita. He näkevät Sarah Kay -patsaissa ystäviensä piirteitä. Niinpä jokainen patsas on joku tyttöjen ystävistä. Kiitän lukijoita ritarilinnan saamista kehuista! Iloa kaikille alkavaan viikkoon.

Ritarilinna

Ajatus ritarilinnaan lähti tästä kuvasta (Lantliv 8/2011). Näytin kuvaa kuopukselle ja hän oli aivan täpinöissään. Minusta oli sitä paitsi kiva tehdä jotain poikamaista leikkikeittiön ja kioskin jälkeen. Vaikka kyllä kuopus on niissäkin leikkinyt todella paljon ja siskot leikkivät puolestaan tässä linnassa. Miehen kanssa hieman suunnittelimme etukäteen sijaintia ja toteutusta. Onneksi talon rakennuksesta oli jäännyt harkkoja ja hiekkaa perustuksia varten ja kuormalavoja ja lautaa tornia varten. Kaupasta ostimme vanerilevyjä sekä maalia.Kaupungista (muuttokaaoksen ja remontin keskeltä) piti löytää joskus kirpparilta ostetut ritarin vermeet. Puinen miekka on pikkumiehen itsevalitsema tämän kesän lomamatkalta Ranskasta.Linna on sijoitettu pihan läheisyyteen rinteeseen, mutta ei tulevalle nurmikolle. Linnaan paistaa aurinko aamupäivästä iltaan asti. Linnan takana on portaat. Takaosa on vielä täysin vaiheessa ja portaita täytyy vielä miettiä. Lattia on tehty ylijääneistä terassin laudoista. Niitä ei ole vielä kiinnitetty, sillä linnan alakertaa ei ole edes aloitettu. Alakertaan tulee tyrmä.Lipun kangas löytyi omista varastoista, se on Linumin kaunista raidallista kangasta. Lipputangot on mustaksi maalatut luudanvarret.Linnan aarre on kultarahoja arkussa (Malacon karkkeja sisältänyt muovinen arkku) ja samettipussukassa, niitä ritari vartioi herkeämättä.Tässä tulevan tyrmän lukko (Ikean vanhasta leluarkusta) ja avaimet (Kodin1:n puutarhaosaston koristeavaimet).Linnan eteen laitettiin parru, johon hevoset kiinnitetään - keppisellaiset. Kuvan ottamisen jälkeen parruun laitettiin hevosille ämpärit täyteen syötävää. Siskot hoitavat hevosia silloin, kun eivät ole tornissa suunnittelemassa ritarin kanssa retkiä. Tai eivät halua / jaksa leikkiä taisteluleikkejä veljensä kanssa.

Linna on vielä kesken, mutta siinä voi jo leikkiä. Ensi kesänä teemme tyrmän alakertaan ja kiinnitämme sisustuskiviä vaneriseiniin. Tässä vielä kuvia, ritarilinnan tekovaiheista (lähinnä itselle muistiksi).
Ritarin äitinä on kiva olla ;)