Ensiesittelyssä tuleva vapaa-ajanasuntomme

Meillä oli aikoinaan käytössämme isäni omistama vanha torpparinmökki, mutta jouduimme luopumaan siitä isäni kuoleman jälkeen. Pari kesää ilman mökkiä nosti mökkikuumetta. Tarkoituksena oli ostaa huonokuntoinen vanha kesäpaikka ja remontoida se ajan kanssa mieleiseksi. Eteemme tuli kuitenkin vain ylihinnnoiteltuja rötisköjä, joten päätimme rakennuttaa itse oman paikan. Budjettimme ei sallinut rantatontin ostoa, joten hankimme kuivan maan paikan metsien ja peltojen keskeltä, 45 min ajomatkan päässä kotoamme. Olin aina haaveillut Kannustalojen taloista, joten talotoimittajaa ei tarvinnut miettiä. Mieheni mieliksi tosin pyysimme tarjouksen myös toiselta talotoimittajalta. Kun löysin pienten Kannustalojen esitteestä pienehkön Vihervaaran, valinta oli tehty.
Tontti ostettiin heinäkuussa 2008 ja talopaketti toimitettiin huhtikuussa 2009. Hitaasti on edetty. Nyt kun vanha asuntomme on myyty ja asumme vuokralla, olemme voineet taas sijoittaa vapaa-ajanasuntoomme. Tuntuu hyvältä, kun työt etenevät.Ulkoapäin näyttää nyt tältä. Savupiiput, rännit, räystäät, tikkaat, lumiesteet ja lukuisat laudat ja listat puuttuvat. Olisin halunnut vaaleanpunainen talon, mutta en lukuisista yrityksistäni huolimatta löytänyt kaunista vaaleanpunaisen sävyä. Minun silmissäni talomme on kaunis - toteutunut unelma. Seuraavalla kerralla näytän, miltä sisällä näyttää.

Terveisiä marjametsästä

Mökillä (sillä keskeneräisellä) käydessämme kävin myös puolukkametsässä. Puolukoita oli todella paljon. Teen puolukoista survosta pakastimeen pienehköihin rasioihin. Meillä survosta syödään poronkäristyksen ja makaronilaatikon kera. Lisäksi minulla on herkullinen kuivakakun resepti, johon tulee puolukkasurvosta. Teen usein tämän kakun appiukolleni joululahjaksi, joten on kiva, että puolukat ovat itsepoimittuja. Ehkä voisin taas kokeilla vispipuuron tekemistä, josko se tänä vuonna maistuisi lapsillemme.Puolukoita poimiessa eteeni tuli myös mustikoita. Aivan uskomattoman makuisia. Äkkiä vaan hakemaan toinen rasia ja siinä tulikin ihan huomaamatta poimittua myös mustikoita. Enpä ole aikaisemmiin poiminut mustikoita syyskuussa. Kanttarelleja tai suppilovahveroita en harmikseni löytänyt. Yhden hirvikärpäsen kyllä sain niskaani.

Räpsin samalla reissulla kuvia myös tulevasta vapaa-ajantalostamme. Kunhan järjestelen kuvat, niin esittelen unelmamme: Kannustalojen Vihervaaran.

Omenoita

Korillinen omenoita. Joukossa kaupan ulkomaisia ja kotimaisia, sekä edellisen kotimme pihaomenapuiden omenia (esikoinen kävi omenavarkaissa). Muutama päärynäkin on päässyt joukkoon.

Tiimarin esitteestä bongasin kuvan huovutetusta omenasta. Täytyykin käydä tutustumassa, josko heiltä löytyisi tarvikkeet ja ohjeet huovutettuihin omenoihin. Olisi kiva tehdä niitä lapsille leikkeihin. Ja omenat tarvitsevat tietysti laatikon. Tulevalla mökillämme on kauniisti harmaantunutta lautaa ja siitä voisi nikkaroida omenoille vanhantyylisen laatikon.Kaikki kotimaiset omenat päätyivät tähän piirakkaan (kuva ennen paistamista). Taikinan päälle litran verran omenanpaloja pyöritettynä sokerissa ja kanelissa. Tarjotaan mieluiten vielä aavistuksen lämpimänä vaniljakastikkeen kera. Piirakka upposi lasten - omien ja vieraiden - suihin vauhdilla. Oma päiväkahvini oli myös maukas herkkuhetki. Astioina Portmeirion: Pomona.

Tauon jälkeen

Hiljaisuus blogissa on johtunut muutosta. Kotimme pienkerrostalossa on myyty ja olemme muuttaneet vuokralle erillistaloon 500m:n päähän vanhasta kodistamme. Erillistalo on asuinneliöiltään huomattavasti pienempi kuin edellinen kotimme, joten kierrätystä, luopumista, varastointia, karsimista on tehty raskaalla kädellä. Kompakteista asuinneliöistään huolimatta elämä erillistalossa on juuri niin ihanaa kuin sen aina kuvittelinkin olevan. Oma piha ja oma ulko-ovi on parasta, mitä nelilapsinen koiraperhe voi toivoa - ainakin meille. Nyt vain odotamme ja toivomme unelma-asunnon (meidän budjetille sopivan) tulevan myyntiin.Pitkästä aikaa sain virkattua jotain. Tällä kertaa prinsessaleivoksia lasten leikkikeittiöön. Leikkikeittiö täällä uudessa kodissa on melkein valmis; kaakeleiden saumaus ja hieman valkoista maalia, ja sitten sen voi esitellä.Maistuisiko kahvin kanssa?

Mansikka-aika

Lapset ovat olleet jo kaksi viikkoa kesälomalla. Miehellä ja minulla alkoi loma nyt. Vipinää on riittänyt lasten hoitokuvioiden miettimisessä, lounasruokien valmisteluissa (miten ihanaa, kun koulussa ja päiväkodissa tarjoillaan lämmin lounas!), pienissä reissuissa. Espanjalaisia mansikoita on syöty ahkerasti ja minäkin sain vihdoin aikaiseksi tehdä Tildan kaavoilla mansikoita.Pienensin kaavaa jonkin verran saadakseni mahdollisimman aidon oloisia mansikoita. Lehdet on irrotettu kangaskukista. En ole vielä päättänyt kirjailenko mansikoihin "siemenet" keltaisella langalla. Lävikkö on tuotu tuliaisena Portugalista pari vuotta sitten yhdestä ihanasta lelukaupasta.Mansikkalaatikko on aito ja suunnittelen sen pienentämistä. Mansikoita pitäisi vielä ahkeroida lisää, että koko laatikko (vaikka pienennettynä) saataisiin täyteen. Hauskoja nämä Tildan jutut!

Perunanistutus maalla ja parvekkeella

Appiukkoni on vannoutunut perunanviljelijä. Perunapelto on aika suuri, ottaen huomioon, että pelto sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä mökillä ja appiukko asuu kaupungissa. Joka kevät osallistumme perunanistutukseen ja joka syksy perunannostoon. Kivoja tapahtumia molemmat. Kaupunkilaislapsillemme on opettavaista itse kokea, miten perunoita viljellään. Ja mikä parasta, me saamme koko talven syödä hyviä luomuperunoita.Istutus tehdään traktorin kyydistä, joten naapuritalon isäntä tulee auttamaan traktorillaan. Tässä kuvassa perunoita istuttaa esikoinen ja kuopus (mieheni sylistä). Kuvassa loikkaa myös koiramme Papun, joka kieltämättä maastoutuu aika hyvin multaiseen peltoon.Kuopuksen "keskittynyt" käden asento perunanpudotuksen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuopuksemme uskaltautui traktorin kyytiin istutushommiin.Muutama siemenperuna pääsi parvekkeellemme. En ole aikaisemmin kasvattanut perunaa parvekkeella, mutta nyt ajattelin testata. Tämä kuva on itselleni muistutuksena, miten perunat mullan alla makaavat. Kerron kesän mittaan, miten perunat parvekkeellamme kasvavat... jos kasvavat. Onko muilla jo kevään kylvötyöt tehty?

Kevätjuhlamekot

Tässä kaksostyttöjen kevätjuhlamekot, jotka molemmat on uutena ostettu eBaystä. Jännitimme toisen mekon tulemista, sillä juhlat ovat huomenna ja mekko saapui vasta tänään. Mutta ennätti, onneksi.

Useimmiten neidit A ja B haluavat pukeutua ihan samalla tavalla, mutta toisinaan riittää samankaltaiset asut. Itse puen mielelläni kaksostytöt samalla tavalla, näin vältyn kinastelulta, että kumman asu on kauniimpi. Kaksostyttömme ovat aivan eri kokoiset ja eri näköiset, joten mitään identiteettikriisiä samanlaisista vaatteista ei tule. Neiti A on 12 cm pidempi kuin neiti B (pituusero on ollut syntymästä lähtien). Ulkovaatteet ovat aina erilaiset turvallisuussyistä; ettei kukaan vaan erehdy lapsesta ja huuda väärää tyttöä varomaan esimerkiksi autoa. Samanlaiset vaatteet eri sävyisinä on myös kiva vaihtoehto, mutta harvemmin samasta asusta on tarjolla useampia värivaihtoehtoja. Sitäpaitsi yleensä molempien mielestä vain toinen värivaihtoehto on kaunis. Neiti A juhlii hopeapalloisessa polyesterunelmassa ja neiti B kultapalloisessa pellavaunelmassa. Molemmat ovat itse tyytyväisiä omiin mekkoihinsa ja sehän on tärkeintä. Huomenna juhlitaan!