HALLOWEEN -synttärit

Kaksosten synttärit ovat oikeasti kesän lopussa. Yleensä kaverisynttärit on pidetty koulujen alettua, mutta tänä vuonna johtuen remontista synttärit siirtyivät ja siirtyivät. Niinpä päätimme pitää Halloween -synttärit. Koko perhe oli mukana suunnittelemassa ja tekemässä koristeita.Hautakivi etupihallamme on mieheni siporex-harkosta (jäi remontista yli) kaivertama. Lapset ripottelivat luita (Tiimarin muovisia) haudan päälle. Ulkoroihut nokesivat hautakiven, mutta sehän sopi tunnelmaan.Pöytäliinaksi ostin Eurokankaasta oranssia lakanakangasta ja sen päälle mustaa pitsiä. Aika dramaattista. Kattaus tehtiin pahvisilla teemaan sopivilla kertakäyttöastioilla. Huomaatteko lampun yläpuolella olevan hämähäkit ja niiden kutomat seitit? Inhottavaa.Maalasin kolme harjanvartta mustaksi ja levitin niiden päälle lakanan. Täällä tiipiissä oli noidan padassa Halloween-suklaita tarjolla. Mutta hämähäkkiä kannatti varoa.Tässä vielä kuva tiipiistä salamalla otettuna.Tarjoilu oli herkkujen osalta teeman mukaista. Perinteiset syntärileikit oli muutettu Halloweenmäisiksi. Kaikilla oli hauskaa ja mikä tärkeintä päivänsankarit olivat itse tyytyväisiä juhliinsa.
Blogini on saanut uusia lukijoita, ihanaa. Tervetuloa!

Pitsipäiväpeittoja ja uusin projekti

Pidän kovasti vanhoista kalastajanlangasta virkatuista päiväpeitoista. Minusta ne ovat klassisen ajattomia ja osaan arvostaa sitä valtavaa työmäärää, mikä sellaisen tekemiseen tarvitaan.Maalla meidän kaikkien sängyissä on käsinvirkatut, vanhat päiväpeitot. Kuvassa minulla on työn alla isoäitini Helvin tekemä parisängyn päiväpeitto. Äitini on sen 70-luvulla puolittanut sopimaan sen ajan kapeisiin lasten sänkyihin ja nyt minä - 40 vuotta myöhemmin - muokkaan sen sopimaan 90*200 sänkyyn. Muistan lapsuudestani, miten tätä peittoa vasten oli hyvä raapia hyttysen pistämiä jalkoja. Nyt tietysti harmittelen, että juuri se raapiminen on katkonut ruutuja yhdistäviä lankoja ja joudun ne korjaamaan. Mutta näinhän se elämässä menee, minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaksosten kerrossängyissä on isoisoäitini Iidan virkkaamat päiväpeitot. (Löytyivät käyttämättöminä isotätini kaapista). Onneksi malli on täsmälleen sama kuin ensimmäisessä, korjauksen alla olevassa päiväpeitossa. Yksi päiväpeitto puuttui ja arvaatkaapa iloani, kun löysin sellaisen huuto.netistä. Sama malli! Kunhan saan korjauksen valmiiksi laitan kuvan kaikista neljästä päiväpeitosta.
Toinen esittelyä kaipaava projekti on hankkimani paripulpetti. Sain sellaisen vihdoinkin ostetua meille. Olen iloisesti yllättynyt, että se on niin iso. Kuvassa 9-vuotias neiti A ja 5-vuotias kuopus sopivat pulpettiin mainiosti. Yleensä tässä istuu kolme lasta vierekkäin ja sopii kooltaan myös esikoiselle. Ja mikä ihaninta, lapset ovat olleet tästä vähintäänkin yhtä innoissan kuin minä.Pulpetti on ajan saatossa kärsinyt ja edessä on iso urakka saada se jälleen siistiksi. En aio maalata pulpettia valkoiseksi, vaan hionnan jälkeen vahaan sen kauniin puun sävyiseksi. Uskon, että se tulee sopimaan täydellisesti maalle lastenhuoneeseen.
Iloa kaikille lauantai-iltaan! Sydämellinen kiitos kaikille joulupallo-postaukseen kommentoineille - olette ihania!

Kudottuja joulupalloja

Olin kirjakaupassa ostamassa esikoisen ystävälle synttärilahjaa, kun silmiini osui aivan ihana kirja: Joulupallot. Kirjassa on mallit 55 kudotulle joulupallolle. Minun oli aivan pakko ostaa kirja itselleni.
Tekijät suosittelevat käyttämään Rauman villalankaa, mutta koska minulta löytyi kotoa 7veikkaa valkoisena ja punaisena, pääsin heti kutomaan ilman käyntiä lankakaupassa. Ja mielestäni onnistuivat ihan hyvin, vaikken mikään innokas kirjoneuleiden tekijä olekaan.Teen näitä palloja mökille, sillä kuten olen aiemminkin todennut, niin maalla meillä on vain itsetehtyjä, muiden itsetekemiä tai ainakin itsetehtyjen näköisiä koristeita. Kruunupallo on suosikkini; niitähän voisi tehdä vaikka kultaisella langalla valkoiselle pohjalle ja antaa lahjaksi jouluna.Löydätkö tekemäni pallot tästä kuvasta? Hauskaa lauantaita teille kaikille!

Wool Eater = villansyöjä

Tämän mallin nimi on osuvasti Wool Eater - ainakin minulla kului lankaa kiitettävästi. Etsimällä etsin mallia vintage-patalapulle ja mitä ihanaa löysinkään! Mallissa on oma jujunsa ja itse jouduin pari kertaa purkamaan, kun en keskittynyt tarpeeksi. Ohjeen löydätte täältä. Käykää ihmeessä myös kurkkaamassa, mitä ihania peittoja jotkut ovat jaksaneet virkata.Näitähän voi yhdistää isoäidinneliöiden tapaan, mutta itse pidän tästä enemmän patalappuna tai miksei vauvanpeitona, siihen se on mukavan paksu. Innostuin tekemään myös jouluisen patalapun. Hassua, sillä onhan jouluun vielä aikaa...Rentouttavaa viikonloppua kaikille. Täällä on halloween-juhlien suunnittelut ovat täydessä vauhdissa!