Meillä on neliöiltään aika iso eteinen. Mutta vaikka neliöitä riittää, ei eteinen kuitenkaan ole toimivin mahdollinen. Tämä johtuu siitä, että eteisemme on oikeasti pitkä leveä käytävä, jonka päässä aukeaa olohuone poikittain (eteinen + olohuone = t-kirjain). Sisempi ulko-ovi myös aukeaa typerästi, blokaten käynnin kahteen makuuhuoneista.
Tältä eteisemme näyttää katsottuna olohuoneen päädystä ulko-ovelle päin. Oven oikealla kaksi makuuhuonetta ja pikkuvessa, vasemmalla kodinhoitohuone ja yksi makuuhuone. Itämainen matto on 100% feikki, mutta se on ihanan iso ja kestää kurat ja kolhut mainiosti. Kristallikruunuja on eteisessä kaksi ja ne on hankittu vuosia sitten osto- ja myyntiliikkeestä.
Verhojen takana on aikuisten ja vieraiden vaatteet. Hattuhyllyllä on Elfa-korit mieheni ja minun asusteille. Kaapit naulakon ylhäällä ovat täynnä laukkujani sekä ulkoiluvaatteita. Aikaisemmin täällä verhon takana oli Elfa-torni, jossa jokaisella lapsella oli oma kori. Se toimi erittäin hyvin säilytysjärjestelmänä, harmi vain, että vaatteemme eivät kunnolla mahtuneet roikkumaan, joten tornista piti luopua. Pidän verhoista naulakon vaatteiden suojana. Kankaan sävy hieman riitelee maton kanssa - luonnossa ei kuitenkaan niin pahasti kuin kuvassa.
Tämä iso tummapuinen vaatekaappi on ostettu kauan sitten huutokaupasta. Se pitää sisällään kaikki lastemme ulkovaatteet. Sieltä löytyy myös sadevaatteet, hyppikset, kenkien plankkausvälineet sekä koiran tarvikkeita. Kaappi on ollut tähän saakka erittäin käytännöllinen, mutta lasten vaatteet ja kengät kasvavat koko ajan isommiksi ja kohta kaappiin ei enää mahdu mitään. Kaapissa ei edes ole sesongin ulkopuolisia vaatteita. Tuoleja on kaksi; yksi molemminpuolin vaatekaappia. Tuolit ostettiin joskus huutokaupasta. Istuinosa oli ostettaessa pelkkä satulavyö, mutta taitava verhoilija entisöi tuolit kauniisti. Pienen avainkaapin olen joskus ostanut työmatkalta Malmösta.
Tämä pieni lipasto on auttamattomasti liian pieni. Kaunis, mutta pieni. Lipasto on ostettu aikaisempaan kotiimme ja silloiseen eteiseemme ei olisi mahtunut yhtään isompi lipasto. Lipasto on ostettu 2000-luvun alussa Stockmannilta. Peili on vuoden takainen löytö lempi antiikkiliikkeestäni Annimasta. Lampetit Skånelampusta ja punainen rahi Askosta.
Tulipas kirjoitettua pitkästi. Toisaalta kirjoittaminen selkeyttää omia ajatuksiani. Tiedän jo, että pikkulipasto+lampetit+peili menevät kiertoon. Tilalle haluan Villinki-sarjan lipaston sekä isomman peilin. Lasten vaatesäilytys tulee ratkaista. En vain tiedä, mitä laittaisin ison vaatekaapin tilalle. Uudet verhot naulakkoon myöskin mietinnässä. Mahdollisesti naulakon yläpuolisten kaappien ovien vaihtaminen. Pitäisikö tuoleista luopua, sillä Villinki-lipaston päällä voi istua? Mutta katsellaan ja suunnitellaan. Autotallimme pursuu tavaraa, joten mitään uutta ei voi hankkia ennenkuin vanhoille on löytynyt uusi koti. Mieheni ei halua edes kuulla, että autotalliin vietäisiin taas jotain. Hiljaa hyvä tulee, eikös vain.
Tällainen kuusilaatikkoinen laatikosto on siis haaveissani tummapuisena.(kuva kopioitu Villinki-esitteestä).
Esikoisen luokkakaverin äiti oli keksinyt pussittaa virpomispalkan valmiiksi pusseihin. Mielestäni idea oli hyvä ja tänä pääsiäisenä minäkin tein niin. Pienet virpojat muuten aina kysyvät, montako saa ottaa ja jos vaihtoehtoja on useita niin silloin iskee valinnan vaikeus. 
Joskus jossain sisustuslehdessä perheen äiti kertoi, miten hän aina yritti käyttää olemassa olevia tavaroita juhlatunnelman luomiseksi, sen sijaan että hankkisi tietoisesti kullekin juhlalle tarkoitettuja koristeita. Muistaakseni hän oli tehnyt jouluseimiasetelman lastensa muovieläimistä. Ideasta innostuneena keräsin lasten leikkikaneja eteisen lipastolle. 
Kaikki on valmista virpojia varten. Maljakko (= vanha Arabian kannu) odottaa lasten tekemiä persoonallisia pääsiäisoksia. Tervetuloa!
