Synttärijuhlia ja remonttisuunnitelmia

Tällä viikolla on juhlittu esikoistyttäremme 11-vuotissynttäreitä. Itse ihmettelen, mihin aika oikein on mennyt. Vastahan hän syntyi. Sukulaissynttärit olivat keskiviikkona ja kaverisynttärit keilailun merkeissä perjantaina. Kivaa oli molemmissa juhlissa ja mikä tärkeintä, sankari oli onnellinen.

Käsityörintamalla harmaa neuletyyny ei ole edistynyt ollenkaan. Sen sijaan kanervanpunaiset villasukat edistyvät. Pakkasten jatkuessa, tytöt tarvitsevat paksumpia villasukkia.

Muita suunnitelmia on mahdollinen keittiöremontti. Suunnittelemme mieheni kanssa keittiön avaamista ruokailutilaan ja saarekkeen asentamista. Päänvaivaa tuottaa lähinnä lattia ja kaapistojen ovet / etulevyt. Keittiömme on vasta kolme vuotta vanha, joten koko keittiötä emme ole uusimassa. Myöskään lieden tai vesipisteen paikkaa ei olla muuttamassa. Palaan tähän keittiöremonttiin, jos / kun suunnitelmat etenevät. Rentouttavaa sunnuntain jatkoa!

Työn alla villatakille uusi elämä

En mielelläni esittele keskeneräisiä töitä, sillä ei ole takeita, milloin ne valmistuvat vai valmistuvatko koskaan, mutta kai sitä joskus voi vilauttaa tekeilläkin olevia...

Pidän kovasti Gantin neulotuista tyynyistä, mutta todella harvoin raaskin ostaa niitä. Sain ajatuksen, että jospa itse tekisin jälleen neulotun tyynyn. Aiemmin neulomani tyyny näyttää tältä.
Idea tyynyyn on sekoitus Sandnes vauvapeiton ohjetta ja omia ideoita. Alennusmyynnistä löysin Maria Parry-Jones / the Knitting Stitch Bible -kirjan. Todellinen löytö! Samoihin kansiin on koottu ohjeita oikea-nurja-, ribbi- palmikko-, pitsineuleille yms. Neulon tyynyn etupuolen harmaasta Nalle-langasta. Etupuolelle tulee yhdeksän erilaista neulosruutua ja kirjasta haen lisää ideoita tyynyn eri "ruutuihin". Tyynyn takapuolen ajattelin tehdän Gantin hyvinpalvelleesta villatakistani. Ehkä tereet antamaan viimeistellyn ulkonäön. Lopputulos jännittää itseänikin.

Nallet mökille kirjahyllyyn

Meillä oli aikoinaan suvun mökki käytössämme ja siellä mökillä meillä oli ruskea nalle (kuvassa oikealla). Se asui vain mökillä ja lapset eivät saaneet tuoda sitä mukanansa kaupunkiin. Nyt löysin mökkinallelle kaverin nettikirppikseltä (valkoinen Lexingtonin nalle) ja sillä oli ihana villapaita yllään. Tokihan minun täytyi neuloa vanhalle nallellemme villapaita. Kotoolta löytyi kauniin punaista Novitan Mamboa, puikot 4, raglanhihat. Oma uusi mökkimme on vasta rakenteilla, mutta nallet olisivat jo muuttamassa sinne. Kuva on 25Beautiful Homes 11/2008 -lehdestä. Haaveilen tällaisesta kirjahyllystä mökillemme. Tiedän, että NuuksioHome :lla on tämän tyylisiä, mutta heidän hinnat ja minun kukkaroni eivät kohtaa. Meillä on kotona tummaa puuta olevat kirjahyllyt - huutokauppalöytö vuosien takaa. Näytin lehden kuvaa miehelleni kirjahyllyjemme edessä ja kerroin, että kun hän asentaa tällaisen tangon ja tikkaat olemassaoleviin kirjahyllyihimme ja minä maalaan kokonaisuuden kauniin mattaharmaaksi, niin meillä on iki-ihanat uudet kirjahyllyt. Näen jo nämä kaksi nallea - uusissa Aran-villapaidoissaan - istumassa kauniin, uudistetun kirjahyllymme hyllyillä. Näetkö sinäkin?

Vauvaneuleita

Neuloin tämän kokonaisuuden kuopuksellemme neljä vuotta sitten. Malli on yhdistelmä Novitan vauvahaalaria, siskon anopin neulomaa haalaria ja omia oivalluksia. Lanka on Novita Bambino. Tätä settiä on käytetty todella paljon. Mielestäni palmikot sopivat mainiosti myös pojille.

Kun ystävämme kertoi tulevasta perheenlisäyksestä, päätin neuloa tällekin vauvalle palmikkosukat. Tällä kertaa valkoisesta Bambinosta. Sukkien lisäksi vauvalahjaksi ostin valkoisen potkupuvun ja kuvakirjan (ei näy kuvassa). Päädyin valkoiseen, sillä en tunne vauvan äitiä kovinkaan hyvin ja valkoinen on mielestäni neutraali väri.

Kaikelle paikka ja loput kiertoon

Olen hyvin tarkka siitä, että kaikille tavaroille täytyy olla oma paikka. Täytyy järjestellä, lajitella, sisustaa, luopua ja kierrättää kunnes se oma paikka löytyy. En itse voisi elää kodissa, joka tukehtuu kaiken maailman rojuun ja krääsään. Tällaisissa kodeissa mikään kaunis ei pääse oikeuksiinsa, kun se jää kaiken muun sälän jalkoihin. Tämä pätee myös lastenhuoneisiin. Jostain on luovuttava, jos tilaa ei enää löydy edes järjestelemällä. Tytöt luopuivat kaikista lopuista My Little Poneistaan. Eilen urakoimme esikoisen kanssa ja järjestelimme niitä myytäviksi seteiksi. Mies katsoi vaaleanpunaisen muovin määrää ruokasalin pöydällä ja pyöritteli silmiä. Hän ei voinut käsittää, miten My Little Poneja oli niiiiin paljon. Mutta kertyyhän sitä kolmelle tytölle useamman vuoden aikana ja on niillä leikittykin ahkerasti. Kahdeksan kokonaisuutta saimme tehtyä ja kuvattua, nyt pitäisi vielä laittaa ilmoitukset nettiin. Lapset saavat rahat, he aikovat ostaa niillä joulupukin tuomaan Sylvanian taloon huonekaluja.
Viimeisetkin joulukoristeet on nyt korjattu pois. Kotona näytti niin tyhjältä, että hain kukkakaupasta tulppaaneja eteisen lipastolle. Kauniita, eikö vain?

Liisa-mummon lahjasukat

Olimme asuneet nykyisessä kodissamme pari päivää, kun ovikello soi. Avasin oven ja tunnistin soittajan yläkerran leskirouvaksi. Olin jo pahoittelemassa lasteni metelöintiä, kun Liisa esitteli itsensä ja pyysi kaikki lapseni näytille. Sen jälkeen hän halasi kaikkia lapsiani yksitellen ja sanoi, että minä olen teidän kaikkien Liisa-mummo ja miten ihanaa, kun olette muuttaneet tänne.
Olemme olleet hyvät naapurukset. Liisa on seurannut lasten leikkejä pihalla ja mieheni on auttanut Liisaa teknisissä asioissa. Liisa on useasti kommentoinut, miten viihdyttävää on seurata perheemme touhuja pihalla. Liisalla on huono kuulo, joten lastemme äänet eivät ole häntä häirinneet. Toisaalta me olemme olleet melkein aina paikalla, jos Liisa on tarvinnut apua.
Nyt Liisa on muuttanut palvelutaloon, sillä hänen jalkansa eivät kestä kävelyä portaissa. Henkisesti muutto on ollut Liisalle todella raskas, mutta niin se olisi varmasti kaikille. Neuloin Liisalle lahjaksi vihreästä 7veikasta sukat. Malli on mukaeltu tästä. Lisäsin silmukkaluvuksi 56. Halusin varmistaa, että Liisan ei-niin-sorjat nilkat mahtuvat sukkiin. Kuvissa sukat ovat esikoiseni jalassa. Toivon, että leveyttä tulee tarvittaessa pituudesta. Menen ensi viikolla lasten kanssa käymään palvelutalossa - toivottavasti sukat ovat mieluisat ja sopivat.

Kurkistus kodinhoitohuoneeseen

Meillä on ikkunallinen kodinhoitohuone, jota ei ole erotettu muusta tilasta ovella. Hyvä puoli ovettomuudessa on, että kuulen ja näen, mitä lapset puuhailevat ja pieni tila pysyy avaran tuntuisena. Huono puoli on, että tähän näkee suoraan eteisestä, joten vieraiden saapuessa, minun täytyy aina siistiä kodinhoitohuone. Kuopuksen huone on KHH:n vieressä. Vietän todella paljon aikaa tässä tilassa. Tämä on puhtaan pyykin lajittelukeskus. Silityslauta on vedettävissä ulos yhdestä laatikosta ja silityslaudan alla on ritiläkori puhtaille, silitystä odottaville vaatteille. Silitysrauta on kaapissa. Tason päällä viikkaan ja lajittelen kuusihenkisen perheemme pyykin ja kuljetan vaatekaappeihin. Vastakkaisella seinällä on liukuovien takana siivouskomero, hyllyt säilytystä varten sekä korkea ELFA-torni, jossa ovat kaikki kankaani.
Nyt tasolle on otettu esiin korjaamista kaipaavat vaatteet, niille on tilaa myös yhdessä laatikoista. Ompelukoneeni (kolmisenkymmentä vuotta vanha Husqvarna) on aina esillä ja valmiina toteuttamaan ompelukseni. Seinähyllyn reunasta on näppärä ripustaa silitetyt henkarille ripustetut vaatteet odottamaan kaappiin viemistä.

Aarrelaatikkoni. Hyvä ystävättäreni ehdotti, että ompelutason alle voisi laittaa aterimille tarkoitetun laatikon. Tämä oli aivan loistava idea! Langat, napit, nepparit, nauhat y.m. pieni sälä pysyy todella hyvin järjestyksessä. (Jos vain kaikki pienet kätöset malttaisivat pysyä poissa täältä).

Pidän todella paljon kodinhoitohuoneestamme ompelunurkkauksineen. Mies kutsuu tätä tilaa leikillään "äidin ofiisiksi".

Kotiäitiyden loppu

Niin siinä vain kävi, että tänään aloitin työt lähes neljän kotiäitivuoden jälkeen. Sain mukavantuntuisen työn kotimme läheltä ja saan tehdä lyhennettyä päivää. Niin täydellistä, että tuntuu uskomattomalta. Tuntuu myös haikealta; tässäkö nämä kotona vietetyt vuodet olivat? Haikeus sikseen, nelilapsinen perhe tarvitsee kahdet tulot. Onneksi lyhyiden työpäivien jälkeen ennättää vielä tehdä paljon.
Tämä on näköalani, kun istun koneella. Ikkunalaudalla on vielä Villeroy & Bochin soivat lahjapaketit. Jokaiseen lahjalaatikkoon menee kaksi tuikkua ja valo kajastaa kauniisti reiistä. Ensimmäisen ostin siltä seisomalta kun sen näin kolmisen vuotta sitten. Toisen puoleen hintaan alennusmyynnistä ja kolmannen sain myöskin alennettuun hintaan. Pidän näistä todella paljon! Ehkä joutaisivat jo kellariin muiden joulukoristeiden seuraksi, mutta kun en vielä raaski.

Neulontarintamalla lahjasukat ovat melkein valmiit. Aloitin kokonaan uuden projektin, joten huovutetut lapaset ja niiden koristeet saavat nyt odottaa. Palaan tähän uuteen projektiin, kun on enemmän näytettävää.

Sukkia ja lapasia

Tässä yhteiskuvassa parin viime kuukauden aikana neulomiani sukkia. Raidallisia (jättiraita) lukuunottamatta kaikki ovat olleet jo ahkerassa käytössä, mutta halusin kuitenkin ikuistaa ne tänne blogiini. Kuvasta puuttuu kummitytölle neulomani vaaleanpunaiset sukat.

Vasemmalta alkaen:
Esikoisen sukat Nalle Marjaretki Puolukka -langasta. Jatkoin 2o2n resoria jalkapöydän päällä kärkikavennuksiin asti. Tuli erittäin hyvin istuvat sukat.
Neiti A:n villasukat beigestä Nalle -langasta. Raidat Novita Wool Sävy -lanka ja raidoitettu sattumanvaraisesti. Pidän sukan varren pykäreunasta. Resorin oikeat silmukat neulottu taaimmainen ensin.
Varasukat, jotka sopivat molemmille kaksostytöille. Neulottu 7veikka jättiraita langasta samalla idealla kuin esikoisen sukat.
Neiti B:n vaaleanpunaiset unisukat lankana Grignasco Flavia Baby (jäi yli neuletakista). Nämä siirtyivät kutittamisen vuoksi tavallisiksi sukiksi pois unikäytösstä ja nyt toinen sukka seikkailee jossainpäin tyttöjen koulua. Ehkä sukka vielä joskus löytyy?
Pikkuveli halusi vihreät sukat. Lankana Nalle Aloevera. Tein resorin joka toisen 2o neulomalla taaimmaisen silmukan ensin.

Lapaset perheemme vilukissoille. Pikkuveljen lapaset samasta langasta kuin hänen sukkansa. Resorin oikeat silmukat neulottu taaimmainen ensin.
Neiti B:n lapaset. Mielestäni kauneimman värisestä Nalle Colorista neulotut lapaset. Neiti itse halusi yksivärisen peukalon. Kaunis pykäreuna ja itselleni uusi kokeilu: resorin oikeat silmukat neulottu kiertäen. Tuli napakka resori, joten aion harrastaa tätä kiertäen neulomista jatkossakin.

Nyt on työn alla lahjasukat mummolle. Suunnitelmissa kahdet huovutetut lapaset lisää ja jo huovutettujen lapasten koristelu.

Huopatöppösiä, pakkasta ja lunta

Voiko ihanampaa talvea olla? Lunta ja pakkasta on riittänyt jo monelle viikolle. Lapset, ei tosin kuopus, pääsevät hiihtolenkille heti kotiovelta. Lämmin kaakao termariin ja mukit ja keksit reppuun. Ihana hiihtoretki on valmis alkamaan. Kylmäkään ei kiusaa, kunhan pukeutuu lämpimästi ja liikkuu. Villalapasia ja -sukkia sekä villahaalareita toppavaatteiden alle. Kellarin kätköistä kaivoin punaisia huopatöppösiä, näille on nyt käyttöä. Olen kutonut lisää villasukkia ja -lapasia (niistä kuvia myöhemmin). Villasukkia tarvitaan nyt useat, hiihtoretki umpihangessa kastelee nilkoista pienet hiihtäjät. Perheen vilukissat puolestaan tarvitsevat villalapaset rukkasten alle. Huomenna kokeilemme liustimien sopivuuden ja toivottavasti pääsemme luistelemaan. Ainakin kenttä on jäädytetty.

Loppiaissauna

Saimme ystäväperheeltämme kutsun tulla saunomaan ja kylpemään loppiaisena heidän mökilleen. Kutsu oli mieluinen, sillä meillä ei kotona ole saunaa. Virkkasin perheen pienelle tytölle tuliaiseksi mäyräkoiran. Malli on oma. Olin yllättynyt, miten aidonnäköinen koirasta tuli.

Saunassa oli puulämmitteisen kiukaan ansiosta makoisat löylyt. Ja terassilla oli iso kylpytynnyri täynnä todella lämmintä vettä. Lapset sanoivat kaikki yhteen ääneen haluavansa samanlaisen mökille (siis sinne rakennusprojektiin, jossa ei ole juoksevaa vettä, ei edes kaivoa!). Kylpytynnyrissä oli ihana lillua pakkassäässä. Kylpytynnyrin lämmöstä uskaltauduin pyörähtämään pakkaslumessa, lasten ihmetellessä vieressä. Teki todella hyvää! Mieheni ja minä haaveilemme myös kylpytynnyristä mökille.

Joulun tunnelmakuvia siivouksen keskeltä

Kiitos kaikille blogiani kommentoineille, kiitos kauniista sanoistanne! Olipa mukavaa lukea ajatuksianne! Joku todellakin lukee blogiani, ihanaa!

Minulla on kotona siivousurakka käynnissä ja koko koti on kuin hävityksen kauhistus. Käyn aina joulun jälkeen lasten huoneet läpi. Kaikille pukin tuomille leluille täytyy löytyä paikka lasten huoneista (ei lattialta, vaan hyllystä tai kaapista). Tämä helpottaa päivittäistä järjestyksen ylläpitoa huomattavasti ja mahdollistaa nopean imuroinnin. Lapsemmekin ovat jo ymmärtäneet, että osasta vanhoja leluja on luovuttava. Rikkinäiset lelut joutuvat roskiin, mutta kaikille ehjille leluille löytyy aina uusi koti: nuorempi sisarus, kirppis, ystävät, päiväkoti, lastensairaala. Lisäksi joulukoristeet korjataan pois ja jouluvaloja lukuunottamatta kotiin palautuu tavanomainen sisustus.

Tässä vielä muutama tunnelmakuva tältä joululta. Kuvat antavat itsellenikin puhtia siivoukseen, sillä nyt kotona ei todellakaan näytä tältä.


Herkkupöytä katetaan aatonaattona lipaston päälle ja herkkuja löytyy koko joululoman ajan. Jouluinen kaitaliina on lahja anopilta vuosien takaa. Paperimassasta tehty possu tarkkailee herkuttelijoita. Ladattavat led-tuikut ovat turvalliset, kun pienet kätöset kurkottavat herkkuja. Kultaiset hiutaleet pitävät lappuja, jotka kertovat, mikä kakku on kyseessä (tässä kuvassa kakut on jo syöty, hedelmät viety keittiöön ja karkeistakin vain murto-osa on jäljellä). Iittalan Tsaikka-lasit ovat valmiina kuumaa glögiä varten.


Olohuoneemme ja ruokasalimme joulun tunnelmissa. Kaikki kuvissa näkyvät tummat huonekalut on keräilty vuosien saatossa huutokaupoista. Poikkeuksena ruokapöytä, joka on ostettu uutena ja tummapuinen vitriinikaappi, joka on ostettu antiikkiliikkeestä.
Myös pupujen talon joulu korjataan pois.

neiti Elsa

Tämä on nukke nimeltä Elsa. Tyttäreni, neiti A:n rakkaista rakkain lelu. Elsa on käynyt kaksi kertaa oopperassa ja nähnyt Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen. Elsa on ollut nukketohtorin luona saamassa uudet silmät, kun kylpyleikit irrottivat ripset. Kyynel silmässä tyttäreni jätti Elsan nukkesairaalaan yöksi. Olen vieläkin kiitollinen nukketohtori Benitalle, että hän korjasi silmät nopeasti ja että hän ylipäätään suostui vaihtamaan silmät muulle kuin posliininukelle. Silmät olivat kalliit, mutta näillä uusilla silmillä Elsa on katsellut maailmaa jo yli vuoden. Kerran etsimme Elsan vaatteita tavaratalosta, kun nukelle oli tullut hiki ja nukke (!) oli riisunut vaatteensa. Puolen tunnin etsimisen jälkeen vaatteet löytyivät siististi viikattuna lehtihyllystä. Vannotin tyttärelläni, että hän ei voi antaa Elsan riisuutua muualla kuin kotona.

Tyttäreni pyysi pitkään minulta turkkia Elsalle ja kun vihdoinkin ymmärsin, että se voi olla myös neulottu, niin neuloin sellaisen ripeästi. Valkoinen lanka on seiskaveikkaa ja paljettikoristeinen sininen lanka marketin poistolankakorista. Hakaset on tarkoitettu norjalaisiin neuleisiin ja ostin ne lankaliikkeestä. Kuin huomaamatta lankaliikkeestä tarttui mukaani myös ihanan pörröinen lanka ja uudet hakaset, jospa nyt saisin neulottua aidomman näköisen turkin, vaikka hauskahan tämä sinivalkoinen unelmakin on. Elsa kuulemma tykkää asusta!

Uusi Vuosi 2010

Perinteiden mukaisesti vietimme Uutta Vuotta ystäväperheen luona. Kuusi aikuista, kahdeksan lasta (yksi lapsi valtameren takana pelaamassa jääkiekkoa) sekä kolme koiraa. Herkullista ruokaa, hyvää seuraa, raketteja, pikkupommeja ja tähtisadetikkuja. Äiti tykkäsi, isä tykkäsi, lapset tykkäsivät ja koira tykkäsi. Yhdessä laskimme sekunnit vuoden vaihtumiseen ja skoolasimme.

Toivon kaikille onnellista Uutta Vuotta 2010!