Ensimmäinen adventti

Ruokasalin nurkkaan pienelle pyöreälle nurkkapöydälle olen laittanut adventtikynttelikön.

Viime vuonna hankittu punainen peltiastia on Tiimarista ja rautalangasta taivutetut numerot sisustusliikkeestä. Tänä vuonna reunustin kynttilät aidolla sammaleella. Kotimaiset, puiset tontut ovat vuosien takaa. Ilokseni huomasin, että niitä myydään edelleen. Usealta meidän tontulta on puiset jalat irronneet. Onko muilla ollut samanlaista vaivaa? Ne on monasti liimattu, mutta eivät vain tunnu kestävän.

Näin tänään matkalla esikoisen koulun myyjäisiin antiikkiliikkeen ikkunassa kristallista ja hopeasta tehdyn adventtikynttilöille tarkoitetun "astian" / "telineen". Näin siitä vain vilauksen auton ikkunasta ja se näytti ihanalta. Yritän huomenna päästä käymään siellä ja tutustua siihen paremmin. Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut kauniista vanhasta adventtikyntteliköstä. Olisiko se nyt siellä antiikkiliikkeessä odottamassa pääsyä meidän kotiin?

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Joulukalentereita

Näillä joulukalentereilla meillä odotetaan joulua 2009 (=jouluaattoa). Lapsemme ovat valinneet Legon, Littlest Pet Shopin (2 kpl) ja Carsin kalenterit, joista on luvassa mukavia yllätyksiä joulukuun aamuihin. Koiralla on oma koirien suklaajoulukalenteri ja ainakin viime jouluna herkut maistuivat. Naapurintytön myymä partiolaisten kalenteri on päätynyt miehelleni.



Parivuotias kummityttömme ei saa perinteistä prinsessakalenteria vaan prinsessapallon (täytetty karkilla), palloa voi käyttää koristeena. Vaaleanpunaiset suklaat reunustavat prinsessapalloa. Toivottavasti kummitytön vanhemmat auttavat herkkujen syömisessä.



Pienempi kummipojistamme saa neulomani joulusukan. Joulusukasta löytyy herkkujen lisäksi jojo, liskosukat, koristenallet. Ajattelin, että joulusukka voisi myöhemmin löytää paikkansa vaikka leikkimökin joulukoristeena. Tai sitten tuo pieni velikulta käyttää sitä omana tai veljensä sukkana, pipona tai ehkä on parempi, etten edes yritä arvata tyhjän joulusukan käyttötarkoitusta. Sen verran kekseliäs hän on.

Isompi kummipojistamme asuu Englannissa ja hänelle lähetämme joka joulu Fazerin suklaakalenterin. Pieni pala Suomea vieraalla maalla. Ainakin tämän kummipojan äiti rakastaa Fazerin suklaita. Lontoossa asuva ystäväperheemme saa myös Fazerin suklaakalenterin.



Perinteisin joulukalenterimme on äitini 70-luvulla pistelemä tonttukalenteri. Lapsuudessani tähän kalenteriin ilmestyi pitkin joulukuuta erilaisia yllätyksiä meille lapsille. Ei joka päivä, mutta usein kuitenkin. Nyt sama perinne jatkuu omien lasteni kanssa. Tontut käyvät pitkin joulukuuta jättämässä yllätyksiä lapsillemme. Haluaisin lasten kasvaessa päästä eroon kaikista disney y.m. ylikansallisista kalentereista ja pitää ainoastaan tämän. Tällaisen itsetehdyn kalenterin paras puoli on, että se kasvaa ja muuttuu lasten mukana. Myös isomman (moniosaisen) lahjan esim. legon voi paloitella osiin ja jakaa vaikka kaikille päiville jouluaattoon asti.

Usein meillä on myös kalenterikynttilä. Sellaista on kiva polttaa, jos se ei ole liian paksu. Tänä vuonna meillä on numeroidut tuikut. Oikeasti ostin nämä jo pari vuotta sitten, mutta unohdin ne kaappiin. Nyt ne ovat jo esillä ja kaikki 24 tuikkua on aseteltu lautaselle; pikkuhiljaa tuikut vähenevät ja jouluaatto lähestyy. Mukavaa ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille!

Kurkistus prinsessojen huoneeseen osa 1

Ajattelin esitellä teille kaksostyttöjemme huoneen. Huone näytti tältä vielä viime kesänä, nyt se on aivan erilainen. 60-lukulaisittain huone on ihanan tilava, joten se sopii mainiosti kahden lapsen jaettavaksi. Prinsessavaihe alkoi meidän neideillä jo hyvin pienenä ja 4-6-vuotiaana se oli voimakkaimillaan. Tytöt ovat sanoneet minulla tässä "vaahtokarkki" -huoneessa, että täällä ei ole tarpeeksi prinsessamaista. Huoneen alaosa on maalattu Laura Ashleyn vaaleanpunaisella maalilla (todella laadukas maali!) ja valkoisen ja vaaleanpunaisen rajakohdassa on Sandbergin sydänboordi.

Tytöt siirtyivät pinnasängyistä parivuotiaina suoraan näihin hollantilaisiin uustuotanto Linnea-valurautasänkyihin. Nämä ovat aina olleet suosikkini; ei jatkettavat vaan kiinteästi 150 cm pitkät. Katokset olivat tottakai itsestäänselvyys ja katoksien alle sai myös hyvät majat. Vaatekaappi sänkyjen välissä erottaa neiti A:n sängyn neiti B:n sängystä. Maria Teresia -tyylisen kristallikruunun olen ostanut huutokaupasta ja kunnostuttanut alan erikoisliikkeessä, jolloin siihen myös lisättiin irtokristalleja.

Huoneen toisella puolella on Lundian hylly. Meillä on Lundian valkolakattua hyllyä ja kaappia myös isonsiskon huoneessa ja vaikka mielestäni Lundialla hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan, olen ollut tyytyväinen, että hyllyt ja kaapit voi aina purkaa ja koota uudenlaiseksi yhdistelmäksi. Hyllykorkeutta on helppo säädellä, joten erikokoiset lelut mahtuvat hyllyyn. Lisäosia on myös helppo hankkia. Ikkunan edessä on pieni nojatuoli ja virkkaamani pienehkö vaaleanpunainen torkkupeitto. Ikkunoissa Laura Ashleyllä teetetyt verhot.

Hyllyn vieressä on pöytäryhmä, mikä koostuu Lundian pöytätasosta ja erivärisistä arne jacobsen-lastentuolikopioista. Tämän pöydän ääressä kaikki neljä lastamme ovat yhdessä tuntikausia puuhailleet, piirtäneet, muovailleet, askarrelleet, minkä kyllä huomaa pöydän pinnasta.

Hyllyssä on useita valkoisia rottinkikoreja, joihin olen ristipistoin pistellyt, mitä mikäkin kori sisältää. Näitä lappuja oli hidas tehdä, mutta olen ollut niihin oikein tyytyväinen.

Muuta prinsessamaista huonessa on prinsessataulu, jossa prinsessat kertovat, missä unelmat alkavat; valokatkaisija, jossa prinsessat kehottavat seuraamaan sydäntä; prinsessakello. Vitriinikaappi löytyy myöskin huoneesta ja sen olenkin esitellyt pupujen talon esittelyn yhteydessä.

Esittelen joku toinen kerta, miltä huoneessa nyt näyttää. Minusta on ihana muistella tätä prinsessahuonetta ja tunnelmoida siitä. Prinsessavaihe jäi meidän perheessä kaiken kaikkiaan aika lyhyeksi - esikoistytöllä ei koskaan ollut pienintäkään prinsessavaihetta ja kuopuksemmehan on poika.

Retrotakki ja palmikkopipo

Appiukon mökin vintiltä löytyi vuosi sitten epämääräinen pahvilaatikko. Laatikon sisällä oli mieheni vaatteita 70-luvulta: kalsareita, t-paitoja, collegepuseroita y.m. mielestäni parhaat päivänsä nähnyttä vaatetta. Mutta joukossa oli myös yksi helmi: aito 70-luvun retrotakki, Bunukka -merkkinen. Takki on aivan ihana! Se on kääntötakki - toiselta puolelta enstexmäinen ruskea, ja toiselta puolelta paksua villakangasta, tweediä. Pesin takin viime vuonna ja toivoin, että siitä tulisi kuopuksellemme vielä joskus hyvä takki. Ja niin kävi. Se on nyt aivan täydellisen kokoinen. Ja mikä parasta takki on todella hyvässä kunnossa.

Takki tarvitsi seurakseen pipon. Ensin ostin Timberlandin punaisen pipon ja neuloin samansävyisestä alpakka-langasta pidennetyllä helmineuleella kaulahuivin. Tämä setti sopi kuitenkiin paremmin yhden toisen takin kanssa. Netistä löysin kivannäköisen palmikkopipon, ja toteutin samanlaisen. Tirun palmikkopipo. Kiitos Tiru! Minulla ei ollut pipoon ohjetta, ainoastaan kuva. Purin ja neuloin niin monta kertaa, että ohjeen kanssa olisin varmaan saanut samassa ajassa valmiiksi useampia pipoja. Varsinkin kavennukset tuottivat päänvaivaa, sillä halusin palmikoiden jatkuvan ylös asti. Minulla ei ole aavistustakaan, miten loppujen lopuksi kavensin, mutta valmista tuli ja pipo sopii kuopuksen päähän. Hieman tyttömäinen , mutta tosi suloinen. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lanka on DROPS:n Merino Extra Fine ja puikot 3,5mm, 16 s:n mallikerta, yhteensä 128 silmukkaa. Palmikon kierrot joka 8. krs:lla. Kavennukset arvoitus.

Tässä vielä kuvat siitä punaisesta kaulaliinasta. Lanka Drops Alpaca, puikot 4,5 mm. Neulottu kaksinkertaisella langalla, 25 s, ekat silmukat aina oikein, muuten aina kaksi kerrosta samaa helmineuletta.

Pupujen talo

Kaksostyttöjemme huoneessa on kaunis vitriinikaappi. Olen ostanut sen käytettynä nettihuutokaupasta. Se oli silloin kellastuneen männynvärinen ja pahasti kuivahtanut. Mieheni purki kaapin osiin ja maalipesun jälkeen aloin maalata vitriinikaappia valkoiseksi. Monta kerrosta sain laittaa (olisi varmaan kannattanut pohjamaalata!), ettei kellastunut puunväri enää kuultanut läpi. Vaivannäkö kannatti, sillä olen lopputulokseen tyytyväinen. Täällä vitriinikaapissa säilytetään kauneimpia leluja sekä leluja, joiden halutaan olevan esillä, mutta joita utelias koira ei saa viedä omiin leikkeihinsä. Vitriinikaapin päällä on Laura Ashleyn perhosvalot, jotka palvelevat tyttöjemme yövaloina.


Vitriinikaapin alahyllyllä on Maileg -pupujen talo. Jokaisella lapsella on oma pupunsa. Huonekaluja on kerätty pikkuhiljaa. Pikkupeittoja olen virkannut ja neulonut ja petivaatteita ommellut. Esikoistyttö on tehnyt maton minikangaspuilla.


Pupujen taloon on suunnitteilla remontti. Olen miettinyt väliseinän laittamista makuuhuoneen ja keittiön väliin. Väliseinä pitäisi myös tapetoida. Pukinkontista löytyy syöttötuoli ja vauvapupun hoitotaso (shhh... älä kerro lapsille) ja ne eivät mahdu nykyiseen pupujen taloon. Tarvitseeko vauvapupu oman huoneen? Ehkäpä vitriinikaapista pitäisi varata myös toinen hylly pupuille. Sähkövalot olisi kivat, ja seinille tauluja, ja lattialle lisää mattoja, tilkkupeitto. Paljon olisi laitettavaa. Onneksi talo on ihana myös näin ja ahkerassa käytössä. Lasten mielestä pupuperhe tarvitsee myös äiti- ja isäpupun.

Café Emme

Kodissamme on ikkunallinen ja avoin kodinhoitotila (ei vesipistettä) kuopuksen huoneen vieressä. Tätä tilaa ei ollut muuttaessamme tähän kotiin, vaan käytävästä, vaatehuoneesta ja kahdesta pienestä huoneesta on remontoitu kuopuksen huone ja kodinhoitotila. Vietän kodinhoitotilassa todella paljon aikaa, sillä siellä lajittelen, silitän ja viikkaan puhtaat pyykit. Ompelunurkkaukseni on myös tässä tilassa, joten vaatteiden korjaukset hoituvat samalla. Tila on kaikin puolin tehokas kuivan pyykin hoitokeskus.

Remontin yhteydessä lapset saivat kodinhoitotilaan leikkikeittiön (esittelen sen joku toinen kerta, nyt siellä on kaaos). Leikkikeittiön vieressä on istuimet, pöytä ja tarvikelaatikot. Hetkessä lapsilla on ravintola, kahvila, pehmoeläinten juhlapaikka, nukkien lounaspöytä y.m.s. Keittiössä touhuaa myös "hullu kokki" (ei kuitenkaan "alaston kokki") ja silloin voi saada todella kekseliäitä tai lennokkaita ruokia.

Viime aikoina on usein leikitty kahvilaa. Café Emme (nimi tulee lasten nimien alkukirjaimista) on hyvinkin kaunis kahvila, missä palvelu pelaa kiitettävästi. Tarjolla on ihania leivonnaisia kauniista posliiniastioista.


Lasten rottinkisohvan olen ostanut torilta parikymmentä vuotta sitten, pyöreä pöytä on lasten parvekepöytä ja hupun alla on Ikeasta kymmenisen vuotta sitten esikoiselle ostettu pikkutuoli. Posliiniastiat on ihanasta porvoolaisesta lelukaupasta, lasit Ikeasta ja Weiste:n teräksinen kerrosvati tavaratalosta. Metallisessa kyltissä luki alunperin tervetuloa, mutta se on peitetty printatulla kahvilan nimellä.

Kaikki kuvan herkut olen itse virkannut. Valikoimasta löytyy Domino- ja Ballerina -keksejä, donitseja, punssirullia, sekä iloisen värisiä leivonnaisia. Nämä virkatut leivonnaiset miellyttävät minua toisin kuin muoviset ruuat, joita niitäkin löytyy iso laatikollinen ja jotka ovat ahkerassa käytössä silloin kuin "hullu kokki" vierailee ja tarjoilee valmistamaansa appelsiini-porkkana-lihaa mansikoilla.

Uusi kranssi ulko-oveen

Ensimmäinen kirjoitus, tästä se alkaa...

Tein ulko-oveemme vihdoinkin uuden ovikoristeen. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta kolme vuotta ja alun ovikoristetonta kautta ja joulukauden ovikoristeita lukuunottamata meillä on aina roikkunut sama ovikoriste (=Linumin ruudullisesta kankaasta ompelemani pehmosydän, johon olen kirjaillut "tervetuloa").

Ajatus uudesta ovikoristeesta oli hautunut mielessäni jo pidempään, mutta vasta kun näin kaupassa Pentikin lasisydämet, etenin ajatusta pidemmälle. Samaisella kauppareisulla silmiini osui kauniin harmahtavan valkoiseksi käsitelty kranssipohja. Kuva tulevasta kranssista oli nyt piirtynyt mieleeni. Ensin suunnittelin tekeväni rusetin Linumin valkoisesta kankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi. Niinpä etsin kangasvarastostani sopivaa ohuempaa valkoista kangasta. Edesmenneen isotätini vanhasta ohueksi kuluneesta lakanasta sain muotoiltua muhkean rusetin. Lasisydämissä oli alunperin harmaa satiininauha, mutta päätin vaihtaa sen pellavanauhaksi. Olen uuteen ovikranssiin tyytyväinen!

Harmikseni meidän ulko-ovemme vie rappukäytävään, eikä oikeasti ulos. Tässä tulee nyt sitten ensimmäinen paljastus: emme asu talossa, vaan rumahkossa 60-luvun punatiilisessä pienkerrostalossa. Haaveilen erillistalosta tai edes rivitalosta, joka tapauksessa asunnosta, jossa ulko-ovi veisi oikeasti ulos. Haaveilen, että ulko-ovi olisi kaunis, ja kaunis kranssi olisi piste i:n päälle.