Meillä on ikkunallinen kodinhoitohuone, jota ei ole erotettu muusta tilasta ovella. Hyvä puoli ovettomuudessa on, että kuulen ja näen, mitä lapset puuhailevat ja pieni tila pysyy avaran tuntuisena. Huono puoli on, että tähän näkee suoraan eteisestä, joten vieraiden saapuessa, minun täytyy aina siistiä kodinhoitohuone. Kuopuksen huone on KHH:n vieressä. Vietän todella paljon aikaa tässä tilassa. Tämä on puhtaan pyykin lajittelukeskus. Silityslauta on vedettävissä ulos yhdestä laatikosta ja silityslaudan alla on ritiläkori puhtaille, silitystä odottaville vaatteille. Silitysrauta on kaapissa. Tason päällä viikkaan ja lajittelen kuusihenkisen perheemme pyykin ja kuljetan vaatekaappeihin. Vastakkaisella seinällä on liukuovien takana siivouskomero, hyllyt säilytystä varten sekä korkea ELFA-torni, jossa ovat kaikki kankaani.
Nyt tasolle on otettu esiin korjaamista kaipaavat vaatteet, niille on tilaa myös yhdessä laatikoista. Ompelukoneeni (kolmisenkymmentä vuotta vanha Husqvarna) on aina esillä ja valmiina toteuttamaan ompelukseni. Seinähyllyn reunasta on näppärä ripustaa silitetyt henkarille ripustetut vaatteet odottamaan kaappiin viemistä.
Aarrelaatikkoni. Hyvä ystävättäreni ehdotti, että ompelutason alle voisi laittaa aterimille tarkoitetun laatikon. Tämä oli aivan loistava idea! Langat, napit, nepparit, nauhat y.m. pieni sälä pysyy todella hyvin järjestyksessä. (Jos vain kaikki pienet kätöset malttaisivat pysyä poissa täältä).
Pidän todella paljon kodinhoitohuoneestamme ompelunurkkauksineen. Mies kutsuu tätä tilaa leikillään "äidin ofiisiksi".
torstai 14. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti