Ensimmäinen kirjoitus, tästä se alkaa...
Tein ulko-oveemme vihdoinkin uuden ovikoristeen. Olemme asuneet nykyisessä kodissamme kohta kolme vuotta ja alun ovikoristetonta kautta ja joulukauden ovikoristeita lukuunottamata meillä on aina roikkunut sama ovikoriste (=Linumin ruudullisesta kankaasta ompelemani pehmosydän, johon olen kirjaillut "tervetuloa").
Ajatus uudesta ovikoristeesta oli hautunut mielessäni jo pidempään, mutta vasta kun näin kaupassa Pentikin lasisydämet, etenin ajatusta pidemmälle. Samaisella kauppareisulla silmiini osui kauniin harmahtavan valkoiseksi käsitelty kranssipohja. Kuva tulevasta kranssista oli nyt piirtynyt mieleeni. Ensin suunnittelin tekeväni rusetin Linumin valkoisesta kankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi. Niinpä etsin kangasvarastostani sopivaa ohuempaa valkoista kangasta. Edesmenneen isotätini vanhasta ohueksi kuluneesta lakanasta sain muotoiltua muhkean rusetin. Lasisydämissä oli alunperin harmaa satiininauha, mutta päätin vaihtaa sen pellavanauhaksi. Olen uuteen ovikranssiin tyytyväinen!
Harmikseni meidän ulko-ovemme vie rappukäytävään, eikä oikeasti ulos. Tässä tulee nyt sitten ensimmäinen paljastus: emme asu talossa, vaan rumahkossa 60-luvun punatiilisessä pienkerrostalossa. Haaveilen erillistalosta tai edes rivitalosta, joka tapauksessa asunnosta, jossa ulko-ovi veisi oikeasti ulos. Haaveilen, että ulko-ovi olisi kaunis, ja kaunis kranssi olisi piste i:n päälle.
Tosi suloinen tuo sydän koriste! Eikä kranssi sen huonommaksi jää
VastaaPoista