Siivousta, täitä, joulukorttikuvaus ja kahvittelua

Viikko on ollut tapahtumarikas, kuten useimmat viikot meillä ja varmaan muissakin lapsiperheissä. Siskojeni kanssa tyhjensimme valtavan kellaritilan ja veimme uskomattoman määrän roskaa kaatopaikalle. Miksi ihmisen pitää säästää niin paljon tavaraa? Liian isot säilytystilat pitäisi kieltää lailla. Itselle tarpeettomat tavarat kiertoon ja vain erittäin painavista syistä tavaroita varastoon. Se tuli taas huomattua.

Täit ovat kiusanneet perhettämme pitkin syksyä. Nyt pesemme kaiken kolmatta kertaa tänä syksynä. Voi ahdistus! Täit sinänsä eivät iljetä minua, onhan lasten ja koiran kanssa tullut muutkin loiset tutuiksi, mutta se valtava työmäärä. Lisäksi kaikilla kolmella tytöllämme on pitkät hiukset ja niiden läpikäyminen täikammalla on työlästä ja kivuliasta. Onneksi pojallamme on lyhyet hiukset ja sellaisina ne saavat pysyäkin - onpahan edes yksi pää, joka on nopeasti hoidettu.

Eilen urakoimme joulukorttikuvat. Neljä lasta ja koira pitäisi saada samaan kuvaan. Kaikille edes jotenkin säädylliset ilmeet ja kaikkien kasvot näkyviin. Enää en edes haaveile kauniista kuvasta ulkona lumisateessa ja kaikilla päällä jotain vanhahtavaa samansävyistä... Voisihan siihen korttiin tietysti laittaa neljä (ja koira esikoisen kanssa) erillistäkin kuvaa, mutta yritän toistaiseksi toteuttaa yhden kuvan periaatetta. Kuvat on tilattu ja pitäisi tulla postitse kotiin ensi viikolla. Hyvissä ajoin siis.

Näin kauniin kimpun sain esikoisen luokakaverin äidiltä, joka kävi luonani kahvilla. Meillä oli erittäin mukava kahvitteluhetki ja ennätimme jutella monista asioista. Nautimme kahvista, tomaatti-mozzarella-rucola sämpylöistä (hain läheisestä kahvilasta) ja joulutortuista. Kauniin punainen kimppu amarylliksistä ja neilikoista sopii täydellisesti punaisten Teema-mukien ja Kivi-tuikkujen kanssa. Minulle punainen on joulun väri (ja rapujuhlien). Pöytäliina on Stockmann Casa -mallistoa ja useamman vuoden takaa.