vierasaitan sisustuskuulumisia

Vierasaitta on nyt kertaalleen maalattu paneelilaudoitukselle tarkoitetulla Teknoksen maalilla. Maali oli mielestäni kallis, mutta täytyy todeta, että oli kyllä sen arvoista. Harvoin olen tyytyväinen kotimaisiin maaleihin, mutta tätä voin suositella (ja ei ole mainos, vaan ihan oma rehellinen mielipiteeni). Sisustus lähti kalatyynyistä. Kangas on Pierre Freyn Tahiti -kangas ja oli meillä aikoinaan vanhassa kodissa laskosverhoina. Näin aikoinaan kankaan pienen liikkeen ikkunassa autolla ohi ajaessani. Ihastuin kankaaseen auton ratin takaa ja olen edelleen yhtä ihastunut tähän :) Ompelin kapeasta laskosverhosta tyynyt ja sitten metsästin kaloille sopivan värisiä tyynykavereita. Ruskeat tyynyt kuopuksen huoneesta, vaaleansiniset ovat uusi hankinta ja valkoiset tyynyt terassilta. Pikkulokerikon päällä on itse värkkäämäni pelastusrengas, puinen lintu kirppikseltä sekä uusi majakka pienestä paikallisesta sisustusliikkeestä. Parikymmentä vuotta vanha pieni lipasto löysi paikkansa seinän vierestä. Sen päällä siskolta saatu kalataulu, joka odottaa vielä kehyksiä, posliinikala sekä tuikkukipot. Tuikkukipot löysin pilkkahintaan kirppikseltä jo talvella. Ne olivat kuvottavan likaiset ja naru oli purkautunut molemmista pitkältä matkalta. Pesu, kuumaliimaa ja joku rihkamasimpukkakoru omista varastoista ja ilme oli raikastunut :) Tässä nurkassa kunniapaikan ottaa kulahtanut airo Jollan muistoksi. Jolla oli nelisenkymmentävuotta vanha pelastusvene, jonka siskoni ja minä saimme aikoinaan omalta ukiltamme. Jolla palveli kiitettävästi kahta sukupolvea, kunnes kuukausi sitten myrsky irrotti Jollan laiturista ja paiskasi sen rantakivikkoon. Se oli Jollan tarun loppu, mutta tämä yksi airo (ei kylläkään alkuperäinen) olkoon meille muistona :) Sitä paitsi se sopii ihanasti tuohon nurkkaan!

vierasaitan pelastus

Rantamökin vierasaitta oli surullinen ilmestys. Ikää sillä oli parikymmentä vuotta ja siitä ei kukaan ollut pitänyt huolta valmistumisen jälkeen. Se oli joko purettava tai kunnostettava. Itse uskoin vahvasti sen olevan vielä pelastettavissa. Selitin Miehelle visioni ja sain hänet innostumaan asiasta :) Puut kasvoivat vierasaitassa jo ihan kiinni ja muutenkin puut olivat vallanneet vierasaitan ympäristön. Miehellä ja moottorisahalla riitti hommia. En usko, että kukaan oli nukkunut aitassa moniin vuosiin, sen verran isoja ampiaispesiä sisältä löytyi. Lemmikkikanimme Hemppa tosin vietti aitassa pari yötä sateelta suojassa viime kesänä :) siitä myös vierasaitan työnimi Hempan Talo, House of Hemppa. Siskonpoika lakaisi vuosien saatossa katolle kertyneet lehdet ja sitten aloimme siskon kanssa purkuhommiin. Varusteena yksi hengityssuojain, purkurauta ja vasara. Päätimme ottaa aitan kuistin käyttöön, jotta saimme hieman kasvatettua sisätilaa. Lopulta jäljellä oli vain runko, vanha lattia ja katto. Rautakaupan edullista käsittelemätöntä paneelia, lattialautaa ja muutama uusi runkotolppa, kaupunkikodin rempasta ylijääneet terassin lasiovet ja vajasta löytynyt ikkuna. Nyt näyttää tältä :) Eristeet ja ulkoverhoilu puuttuu, mutta se ei estä minua sisustamasta ;) Mies hieman ärsyyntyi kun minä asettelen tyynyjä ja hän haluaisi laittaa eristeitä... Vierasaitassa nukkuu hyvin, vaikkei se vielä ole edes valmis :) Onneksi Mies uskoo visioihini ja jaksaa toteuttaa näitä projektejani :) ja onneksi sisko jaksaa heilua purkuraudan kanssa, eikä hätkähdä hiiren ja lepakon papanoita. Lisää kuvia luvassa kunhan projekti edistyy!

saviruukkujen valkoinen ilme

Minulla on ollut neljä saviruukkua ulkokäytössä jo monen monta vuotta. Kaksi isompaa ja kaksi pienempää. Isommissa on halkeamia, mutta kuin ihmeen kaupalla ne pysyvät kasassa. Pari vuotta sitten keksin maalata kaksi pienempää talon ulkomaalilla. Huono ajatus, sillä maali lähti suurimmaksi ossaksi liuskoina pois. Netistä löysin ohjeen terracotta -ruukkujen maalaamiseen kalkkimaalin ja vahan sekoituksella. Mikä onni! Minulta löytyi tuoliprojektin jäljiltä ohjeen Old White kalkkimaalia ja kirkasta vahaa :) Sekoitussuhde 1:1, laitoin molempia 2 rkl ja se riitti näihin ruukkuihin. Maalin kuivuttua hioin ruukut voimakkaasti. Pidän lopputuloksesta, tosin jos ruukun olisi ensin maalannut harmaalla kalkkimaalilla ja sen päälle valkoisen kalkkimaalin ja kirkkaan vahan sekoituksella, niin hiomisen jälkeen harmaa pilkottaisi kauniisti :) Ruukut saivat heti uudet kukkaistutukset :)

uusitut tuolit ja tutustuminen kalkkimaaliin

Kaksosten omasta toiveesta heillä ei ole huoneessaan omia työpöytiä vaan yksi yhteinen pöytä ja neljä tuolia, jotta kaikki mahtuvat touhuamaan saman pöydän ääreen. Toiveissa on Kartellin Ghost -tuolit, mutta toistaiseksi on tyytyminen toisen hintaluokan tuoleihin :) Ostin jo aiemmin Torista 70-lukulaisen, kotimaisen tyylihuonekalu -pöytäryhmän. Tarina on pitkä, mutta lopputulema on se, että neljä tuolia ja pöytä matkasivat uuteen kotiin ja meille jäi nämä neljä tuolia. Tummaa puuta ja likainen verhoilu - täydelliset projektituolit! Ensimmäiset tuolit maalasin pohjamaalilla ja perusmaalilla, mutta lopputulos ei miellyttänyt minua. Päädyin kokeilemaan Annie Sloanin kalkkimaalia (sävy Old White). Pesin tuolit huolellisesti saippuavillalla ja Mies liimasi löystyneet liitokset tai lisäsi pari ylimääräistä ruuvia. Seuraavaksi pohjamaalasin tuolit. Sen jälkeen 2 kerrosta kalkkimaalia, paikoitellen tarvittiin vielä kolmas kerros, viimeistely Annie Sloanin kirkkaalla vahalla. Eli ei mikään pikainen projekti. Verhous puolestaan oli nopea uusia. Verhoiluun käytin Laura Ashley:n pellavasekoitekangasta. Leikkasin sopivan kokoiset palat, jotka niittasin istuinvaneriin kiinni. Kalkkimaalilla saa aikaan kauniin, himmeän, hienostuneen lopputuloksen! Mutta maali kuivuu niin nipeasti, että työskentelyn täytyy olla ripeää. Maali ei kestä kulutusta, vaan vaatii viimeistelyn vahalla. Nyt näyttää kauniilta :) Toivotan teillekin kauneutta viikkoonne!

hedelmälaatikon muodonmuutos

Rantamökin säästettäviin esineisiin kuului vanha päärynälaatikko vuodelta 1986. Niin luki laatikon päädyssä :) Laatikko ei ollut riittävän vanha, jotta se olisi saanut pitää alkuperäisen asunsa. Siihen oli tuherrettu ja se oli jonkin verran kärsinyt. Kunnon pesu lämpimällä vedellä, mäntysaippualla ja juuriharjalla teki ihmeitä. Pyysin Miestä tuomaan laatikkoon sopivat pyörät rautakauppareissulta. Kun kerroin säilyttäväni laatikossa lehtiä, Mies halusi lisätä tukilistat laatikon pohjaan. Sudin kaksi kerrosta kaapista löytynyttä Helmi-maalia. Kahvat olin aikoinaan hankkinut yhteen toiseen projektiin, mutta nyt vihdoin ne pääsivät käyttöön. Ja sopivat mielestäni täydellisesti tyylinsä ja kokonsa puolesta tähän laatikkoon. Hioin reunoja, jotta sain aavistuksen kuluneempaa ilmettä ;) Huomaattehan nuo söpöt pienet pyörät? Uudistunut laatikko matkaa Rantamökille. Siinä voi säilyttää tyynyjä... ...ja kesän sisustuslehtiä... Ajatukset ovat jo tulevassa kesässä ja lomapäivissä järven rannalla auringon paistaessa ;)

TEHO-tukituoli by Martela

Olen pitkään etsinyt esikoiselle vanhempaa työtuolia, sellaista vahvaa, metallista tehtyä yksinkertaista ja tukevaa tuolia. Nyt sellainen viimein tuli eteeni Kierrätyskeskuksessa. En ollut uskoa onneani! Tuoli oli ärjyn oranssi ja kankaat olivat haalistuneet ja likaantuneet, mutta täysin ehjät eivätkä ollenkaan kuluneet. Selkätuki oli kiilautunut kiinni ja Mies hakkasi sitä lekalla. Mies onnistui saamaan jumin irti ja nyt selkänojan säädöt ovat jälleen kunnossa. Kyseessä on Martelan TEHO-tukituoli. Tuolin pohjassa on leima 9 76, eli kohta tulee 40 vuotta ikää tälle tuolille. Irrotin kankaat ja purin ompeleet. Silitin likaiset kangaskappaleet, jotta sain itselleni hyvät kaavat. Harmaa verhoilukangas on Eurokankaan palalaarista ja todettakoon, että tämä uusi kangas ei laadultaan ole lähelläkään vanhaa kangasta. Istuinosan verhoilu onnistui hyvin (ei täydellinen, mutta riittävän hyvä) - selkänojan verhoilussa on todellakin toivomisen varaa. Kaikki meillä tykkäävät tästä tuolista. Siinä on oikeasti hyvä istua ja lasten mielestä myös kiva pyöriä ;) Minä pidän tuolin yksinkertaisesta ilmeestä. Lisäksi minulle tulee tuolista lapsuus mieleen, sillä isälläni oli 70-luvulla sama tuoli ärjyn sinisenä ja muistan pikkutyttönä pyörineeni sillä tuolilla ;) Metalliosat ainoastaan pyyhkäisin saippuavedellä. En voi lakata ihastelemasta tuolin hyvää laatua! (viimeisen kuvan värit ovat pielessä, mutta ei välitetä siitä)

Touhukasta viikkoa!

kultaiset pääsiäismunat

Pääsiäinen on pian ohi, mutta aion vielä esitellä teille pienen maalausprojektini. Eteisen lipaston päällä ilahduttaa kultainen pääsiäinen :) Muratit viihtyvät pimeässä eteisessä, joten ne toimittavat pääsiäiskukkien / -ruohon virkaa. Peltinen linnunmunataulu ja posliininen kukon muna yhdellä puolella murattiruukkua ja toisella puolella kultaiset munat. Munat olivat alkuperäiseltä väriltään vihreä ja liila, sellaiset puiset avattavat munat, jotka keksin maalata kultaisella maalilla. Kerros pohjamaalia ja päälle kultaista maalia :) Kevättä kohti mennään :)