Pitsipäiväpeittoja ja uusin projekti

Pidän kovasti vanhoista kalastajanlangasta virkatuista päiväpeitoista. Minusta ne ovat klassisen ajattomia ja osaan arvostaa sitä valtavaa työmäärää, mikä sellaisen tekemiseen tarvitaan.Maalla meidän kaikkien sängyissä on käsinvirkatut, vanhat päiväpeitot. Kuvassa minulla on työn alla isoäitini Helvin tekemä parisängyn päiväpeitto. Äitini on sen 70-luvulla puolittanut sopimaan sen ajan kapeisiin lasten sänkyihin ja nyt minä - 40 vuotta myöhemmin - muokkaan sen sopimaan 90*200 sänkyyn. Muistan lapsuudestani, miten tätä peittoa vasten oli hyvä raapia hyttysen pistämiä jalkoja. Nyt tietysti harmittelen, että juuri se raapiminen on katkonut ruutuja yhdistäviä lankoja ja joudun ne korjaamaan. Mutta näinhän se elämässä menee, minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaksosten kerrossängyissä on isoisoäitini Iidan virkkaamat päiväpeitot. (Löytyivät käyttämättöminä isotätini kaapista). Onneksi malli on täsmälleen sama kuin ensimmäisessä, korjauksen alla olevassa päiväpeitossa. Yksi päiväpeitto puuttui ja arvaatkaapa iloani, kun löysin sellaisen huuto.netistä. Sama malli! Kunhan saan korjauksen valmiiksi laitan kuvan kaikista neljästä päiväpeitosta.
Toinen esittelyä kaipaava projekti on hankkimani paripulpetti. Sain sellaisen vihdoinkin ostetua meille. Olen iloisesti yllättynyt, että se on niin iso. Kuvassa 9-vuotias neiti A ja 5-vuotias kuopus sopivat pulpettiin mainiosti. Yleensä tässä istuu kolme lasta vierekkäin ja sopii kooltaan myös esikoiselle. Ja mikä ihaninta, lapset ovat olleet tästä vähintäänkin yhtä innoissan kuin minä.Pulpetti on ajan saatossa kärsinyt ja edessä on iso urakka saada se jälleen siistiksi. En aio maalata pulpettia valkoiseksi, vaan hionnan jälkeen vahaan sen kauniin puun sävyiseksi. Uskon, että se tulee sopimaan täydellisesti maalle lastenhuoneeseen.
Iloa kaikille lauantai-iltaan! Sydämellinen kiitos kaikille joulupallo-postaukseen kommentoineille - olette ihania!