maanantai 7. kesäkuuta 2010
Perunanistutus maalla ja parvekkeella
Appiukkoni on vannoutunut perunanviljelijä. Perunapelto on aika suuri, ottaen huomioon, että pelto sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä mökillä ja appiukko asuu kaupungissa. Joka kevät osallistumme perunanistutukseen ja joka syksy perunannostoon. Kivoja tapahtumia molemmat. Kaupunkilaislapsillemme on opettavaista itse kokea, miten perunoita viljellään. Ja mikä parasta, me saamme koko talven syödä hyviä luomuperunoita.Istutus tehdään traktorin kyydistä, joten naapuritalon isäntä tulee auttamaan traktorillaan. Tässä kuvassa perunoita istuttaa esikoinen ja kuopus (mieheni sylistä). Kuvassa loikkaa myös koiramme Papun, joka kieltämättä maastoutuu aika hyvin multaiseen peltoon.Kuopuksen "keskittynyt" käden asento perunanpudotuksen jälkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuopuksemme uskaltautui traktorin kyytiin istutushommiin.Muutama siemenperuna pääsi parvekkeellemme. En ole aikaisemmin kasvattanut perunaa parvekkeella, mutta nyt ajattelin testata. Tämä kuva on itselleni muistutuksena, miten perunat mullan alla makaavat. Kerron kesän mittaan, miten perunat parvekkeellamme kasvavat... jos kasvavat. Onko muilla jo kevään kylvötyöt tehty?
Olen ensivisiitillä blogissasi. Perunanistutus tuntui itselle läheiseltä aiheelta, juuri muutama päivä sitten sain perunat ja porkkanat istutettua omaan pieneen kasvimaahan. Vähän myöhäiseksi jäivät.
VastaaPoistaItse muistan lapsuudesta mummolasta perunannostotalkoot, niistä on hyviä muistoja. Muistan ne puulaatikot, joihin perunat laitettiin, ja kellarin hajun.
Meilläkin äitini kasvattaa ison määrän luomuperunaa, ja tytön ollessa pieni oli kiva tehdä soseet mummun perunoista ja porkkanoista :)