Olen hyvin tarkka siitä, että kaikille tavaroille täytyy olla oma paikka. Täytyy järjestellä, lajitella, sisustaa, luopua ja kierrättää kunnes se oma paikka löytyy. En itse voisi elää kodissa, joka tukehtuu kaiken maailman rojuun ja krääsään. Tällaisissa kodeissa mikään kaunis ei pääse oikeuksiinsa, kun se jää kaiken muun sälän jalkoihin. Tämä pätee myös lastenhuoneisiin. Jostain on luovuttava, jos tilaa ei enää löydy edes järjestelemällä. Tytöt luopuivat kaikista lopuista My Little Poneistaan. Eilen urakoimme esikoisen kanssa ja järjestelimme niitä myytäviksi seteiksi. Mies katsoi vaaleanpunaisen muovin määrää ruokasalin pöydällä ja pyöritteli silmiä. Hän ei voinut käsittää, miten My Little Poneja oli niiiiin paljon. Mutta kertyyhän sitä kolmelle tytölle useamman vuoden aikana ja on niillä leikittykin ahkerasti. Kahdeksan kokonaisuutta saimme tehtyä ja kuvattua, nyt pitäisi vielä laittaa ilmoitukset nettiin. Lapset saavat rahat, he aikovat ostaa niillä joulupukin tuomaan Sylvanian taloon huonekaluja.
Viimeisetkin joulukoristeet on nyt korjattu pois. Kotona näytti niin tyhjältä, että hain kukkakaupasta tulppaaneja eteisen lipastolle. Kauniita, eikö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti