Kissapoika

Esikoiseni sai mieluisan kutsun yökylään ystävättärensä maalle. Siellä maalla on seitsemän ponia, kolme kissaa ja iso musta koira. Tämä paikka on tyttäreni mielestä taivas ja jos hän saisi päättää mekin muuttaisimme maalle, pois Helsingistä. Ja meilläkin pitäisi olla enemmän eläimiä kuin vain yksi koira.

Tein tuliaisiksi tällaisen kissaherran englanninkielistä ohjetta mukaillen. Kaikki tyttäreni ihastuvat kissaan eivätkä olisi halunneet antaa sitä tuliaisviemisiksi. Tyttäriäni ei yhtään lohduttanut, että en ennättäisi väkertää kaikille lähiaikoina omia kissoja. Toivottavasti myös saaja ihastuu kissaan yhtä paljon kuin tyttäreni.

Jouluisia tunnelmia meiltä

Pidän kaikista joulukukista, mutta Amaryllis on suosikkini. Se on niin upea! Tämän vuotinen amaryllikseni on aivan uskomaton. Ostin sen ruokakaupastamme ja siirsin sen rottinkikoriin, mullan päälle syksyllä keräämääni sammalta ja vielä pari itsetekemääni pehmosydäntikkua koristamaan istutusta. Sydämet tikuissa olivat tarpeen silloin, kun amaryllis oli vasta vihreä vana ja nuppu. Valkoiset kynttilät on aseteltu hopeatarjottimelle köyhäinhopeisten kuusenkoristeiden kanssa. Taustalla pilkottaa yksi joulunpunainen sohvatyyny.

Joulukuusemme ruokasalin nurkassa. Kaunis kaupunkikotiin koristeltu kuusi. Jos mökkimme joskus valmistuu ja vietämme siellä joulua, tulee kuusemme näyttämään aivan erilaiselta. Haaveissani mökkikuusessa kaikki on itsetehtyä (tai ainakin itsetehdyn näköistä), mailegia, tildaa. Vain sähkövalot on kaupasta. Haaveilen myös isosta rottinkikorista, mihin kuusen voisi laittaa. Näitä näkee ulkolaisissa sisustuslehdissä, mutten ole sellaista vielä koskaan nähnyt kaupassa. Tietääkö kukaan, mistä sellaisen voisi hankkia?

Pidän kristallikruunuista, varsinkin vanhoista sellaisista. Ruokasalin pöydän päällä on moderni kristallikruunu. Pidän siitäkin todella paljon. Valohimmentimellä valon määrää ja siten tunnelmaa saa säädeltyä. Jouluisin ripustan nämä viisi balleriinaa tanssimaan kristalleihin. Jokaisella lapsella on oma suosikkinsa näistä balleriinoista (myös pojalla) ja minäkin olen kuulemma yksi näistä, vain isä ei ole kristalleissa tanssiva balleriina.

Loppiaiseen asti nautimme näistä jouluisista tunnelmista.

Huovutetut lapaset

Kaikilla kolmella tyttärellämme on vaaleat tekoturkit parempina takkeina. Kaksostytöillä on luonnonvalkoiset lyhyet turkit ja esikoisella on vaaleanruskea kukkakirjailtu pitkä tekoturkki. Nyt päätin, että turkit saavat vihdoinkin kauniit käsineet seurakseen. Naapurintytön kauniista huovutetuista lapasista innostuneena, minäkin päätin neuloa huovutetut lapaset. Elämäni ensimmäinen huovutustyö.

Neuloin Novitan Huopasesta sukkapuikoilla 7 (minulla ei ole isompia) netistä löytämäni ohjeen mukaan Pirkka-ohje. Koko = lapsi.

Ohjeessa neuvottiin laittamaan pakastepussi peukaloihin pesun ajaksi. Voi, kun siinä ohjeessa olisi sanottu, että pieni pala riittää. Minä tietämätön kun tungin kokonaisen hedelmäpussin peukaloon. Ja tältä ne näyttivät tullessaan pesukoneesta. Voi itku! Ekan pesukerran jälkeen lapaset olivat hyvän kokoiset esikoiselleni (ja peukalot olisivat voineet olla vaikka kipsattu).

Uudestaan pesukoneeseen ja peukaloihin vain pieni pala muovia. Nyt lapaset ovat hyvän kokoiset kaksostytöille. Peukalot ovat vieläkin liian isot (=leveät). Onko kellään mitään neuvoa, miten pienennän (=kavennan) vain peukalon? Pitäisikö vain leikata osa peukalosta pois?

Nyt teen vielä kaksi paria huovutettuja lapasia, että kaikilla tyttärilläni on sellaiset. Ehkäpä jo toinen tai viimeistään kolmas pari on onnistunut.

Uskomattoman kauniita huovutettuja lapasia esiteltiin Villa Valkoisen blogissa. Käykääpä kurkkaamassa kauniit huovutetut lapaset. Taidan itsekin huovuttaa kukan koristeeksi lapasiin

Tunnelmallista joulua

Lapset nukkuvat väsyneinä ja onnellisina - kaikki esikoisen huoneessa. Pitkä päivä ja pitkä odotus on päättynyt onnellisesti. Joulupukki sai kuulla lasten kauniisti esittämän joululaulun ja pukki toi lapsille mieluisia lahjoja. Aamulla odottavat kivat leikit uusien toivottujen lelujen kanssa tai sitten voi käpertyä sohvalle peiton alle lukemaan uutta kirjaa. Ihana olla joulupäivänä kotona oman perheen kanssa ilman mitään kiirettä minnekään. Nyt lasten nukkuessa me vanhemmat istumme kynttilänvalossa sohvalla ja juomme glögiä. Tunnelmallista joulua kaikille!

Monenlaisia pipareita

Lapset ovat ahkerasti leiponeet pipareita ja vähintään yhtä ahkerasti koristelleet niitä. Meidän perheen tämän joulun uutuusmuotti on mäyräkoiramuotti, jonka siskoni löysi kaupasta ja ystävällisesti lähetti meille. Kiitos vielä! Muotti oli niin suuressa suosiossa, että yhden kerran kokonainen taikina tehtiin vain ja ainoastaan mäyräkoiramuotilla. Kun neljä lasta leipoo ja kaikki haluavat käyttää samaa muottia, ei leipominen ole kovinkaan sujuvaa. Mutta ei se mitään, ainahan taikinaa voi myös syödä.

Tilaamamme joulukortit Papun kuvalla saapuivat ajoissa ja on jo toimitettu esikoisen kavereille sekä Papun koiraystäville omatekoisten koirankeksien kera. Koirankeksien resepti on ihanasta "Oi ihana joulukuu" -kirjasta (Loimaranta & Koivumäki).


Pieni joulumuistiainen sisälsi kaupan pipareita, mutta paketti oli koristeltu itsetekemilläni Tildan piparkakku-ukoilla.


Innostuin vielä tekemään kranssin oikeilla pipareilla. Kranssi löytää paikkansa joulun herkkupöydän päältä. Laitan kokonaisuudesta kuvan, jahka kaikki herkut on aseteltu tarjolle kauniisti.

Jäälyhty

Päätin ottaa kaiken irti tästä talvesta ja pakkasesta ja tehdä jäälyhdyn. Edellisen kerran olen tehnyt jäälyhtyjä joskus lapsuudessani talvella mökillä. Olin niin innoissani, etten edes ennättänyt etsiä ämpäriä vaan nappasin ensimmäisen eteeni tulevan ison astian = pesuvadin, se oli siivouskomerossa päällimmäisenä. Lyhdystä tuli kaunis. Tällaiselta se näytti iltapäivän hämärässä.

Harmi vain, että lyhty on liian matala, kynttilänliekki melkeinpä kurkistaa aukosta ja tuuli pääsee herkästi sammuttamaan kynttilän. Seuraavaksi teen jäälyhdyn ämpäriin.

Tässä näette vielä, mitä kuopus ja koira tekivät pihalla sillä välin, kun minä koversin jäälyhdyn aukkoa. Kuopus auraa tietä koiralle ja koira odottaa kärsivällisesti, kun aurattua tietä valmistuu hitaasti. Mainio parivaljakko nuo kaksi!

Koiran joululahjapeitto

Koiramme Papu on mäyräkoirien tapaan nautiskelija. Se tykkää pehmeästä ja lämpimästä ja ehdottomasti kuivasta. Sohvalla se tykkää olla ja nukkuu esikoisemme kanssa peiton alla. Papulla on tottakai oma peti ja kyllä se sielläkin viihtyy päiväsaikaan. Omassa pedissä, jossa on paksu pehmeä alusta on tottakai myös peitto. Pentuna Papulla oli neulomani tilkkupeitto. Siihen sai ihanasti käytettyä paljon jämälankoja. Tähän peittoon Papu puri reikiä (liekö hampaiden vaihtuminen vaivannut) ja lopulta kyllästyin paikkaamaan sitä. Sen jälkeen Papulla on pitkään ollut ja on siis edelleenkin esikoisemme vauva-ajan peitto. Kolmen yön kuluttua peitto vaihtuu.

Peitto on ollut pidemmän ajan projekti. Ja olen ylpeä itsestäni, että sain tämän roikkuvan työn valmiiksi. Langat olin aikoinaan ostanut kuopuksen neuletakkia varten, mutta ennenkuin sain neuletakin tarpeeksi pitkälle poika oli jo kasvanut ja lanka ei enää riittänyt isompaan neuletakkiin. Purin neuletakin ja joskun myöhemmin keksin aloittaa koiran peiton tekemisen. Peitto eteni hitaasti. En tiedä miksi, ehkä jotku työt vain ovat sellaisia.

Lanka on Sirdar Snuggly, uskomattoman pehmeä nailon-akryylilanka. Neulottu puikoilla 6, kaksinkertaisesta langasta, helmineuletta 70s. Peitosta tuli kuitenkin aika pieni, joten tein rivin isoäidin ruutuja yhteen reunaan. Lankana lisäksi 7 veljestä. Virkkasin kiinteitä silmukoita peiton ympäri, koristetikkauksia. Toisella puolella on omenanvihreä fleece. Minun käsiini peitto tuntuu todella lämpimältä ja pehmeältä. Nyt peitto on paketissa odottamassa jouluaattoa, jolloin selviää, kelpuuttaako koiraherra sen.

Uusi adventtikynttelikkö

Tässä se nyt on: uusi adventtikynttelikkömme. Se, jonka näin ohimennen antiikkiliikkeen ikkunassa. Se, jonka luulin olevan kristallia ja hopeaa. Se, jota luulin vanhaksi. Oikeasti se on uustuotantoa ja tinaa. Se oli myyty loppuun, mutta ystävällinen antiikkiliikkeen pitäjä sai tilattua niitä lisää ja pisti minullekin yhden varaukseen. Minusta tämä on aivan ihana! Sopii monenlaiseen sisustukseen ja myös hopean kanssa. On minun silmiini ajaton ja pienet jalat tekevät siitä vastustamattoman ihanan. Täytin kynttelikön sammaleella ja tökkäsin numerot sammaleeseen, siirsin kynttilät aikaisemmasta adventtikyntteliköstä. Siinä se. Rauhallista neljättä adventtia!

Talvi tuli ja kohta tulee joululoma

Näin kauniilta näyttivät omenapuut pihassamme tänään iltapäivällä. Ihanaa, että pakkaset ja talviset kelit jatkuvat. Kaikki lapsemme rakastavat kunnon talvea ja miehenikin on vanhemmiten oppinut tykkäämään kunnon talvesta. Koirakin tykkää, kun on kuivaa eikä iänikuista märkää.

Ennen joululoman alkua meillä on kolmet joulujuhlat. Kuopuksen puurojuhla jäi harmikseni väliin kuopuksen korkean kuumeen vuoksi. Kaksostyttöjen perinteinen joulujuhla oli tänään ja maanantaina on esikoisen koulun ala-asteen joulujuhla. Koulujen ja kerhojen joulujuhlissa on aina mukava tunnelma. Pientä esiintymisjännitystä, joulujuhla-asuja, juhlakampauksia... Mielestäni joululoma ei ala ilman koulujen ja kerhojen juhlallisuuksia. Kolmesta joulukirkosta kuopuksen oma jäi väliin hänen sairastumisensa vuoksi, joten kuopus ja minä osallistumme kaksosten joulukirkkoon. Kiva mennä, sillä on heidän luokkansa vuoro esittää joulukuvaelma.

Joulua tulee kotiin joka päivä pikkuisen enemmän. Saan itsetehtyjälahjoja valmiiksi ja ne matkaavat eteenpäin saajilleen. Joulukortteja putoilee postiluukusta ja kerään niitä takanreunalle iloiseksi riviksi. Hedelmäkulhon vaihdoin jo joulukuun alussa Gantin kauniiseen punaiseen posliinikulhoon. Pidemmän aikaa olen ostanut vain jouluajan hedelmiä. Joulun jälkeen voi taas ostaa niitä vakihedelmiä. Tänään sidoin kanelitankoja nipuiksi ja aloin pistellä neilikoita appelsiineihin. Lapset halusivat auttaa ja suunnittelemani koristekuvio muuttui piikkisiaksi. Ei se haittaa, pääasia on hyvä tuoksu ja kauniin jouluiset hedelmät.

Joulu tuli parvekkeelle

Meillä on kivan kokoinen parveke. Parvekelaseja ei valitettavasti ole, mutta ehkä joskus saisimme investoitua sellaisiin. Parvekelasit pitäisivät linnut ja niiden jätökset sekä kaiken puista irtoavan sälän pois parvekkeeltamme. Parvekkeellemme mahtuu hyvän kokoinen ruokapöytä ja -tuolit, pieni säilytysarkku kukkatarvikkeille ja isoja ruukkuja kukille. Talviasussa ohjaajantuolit on viety kellariin ja ison ruokapöydän seurana on yksi rottinkinojatuoli. (Minulla on näitä rottinkinojatuoleja kaksi ja ne ovat menossa tulevalle mökillemme HUOM! tuleva, sillä se on tällä hetkellä rakennustyömaa ja täysin keskeneräinen projekti. Palataan mökkiimme sitten joskus, kun siellä on muutakin kuvattavaa kuin gyproc-levypinot ja kertopuukasat. Haaveisssani mökkimme valmistuu ensi kesäksi.)

Ruokapöydällä on kokoelma erilaisia mustia lyhtyjä. Joulun kunniaksi syksyiset oranssit kynttilät on vaihdettu punaisiin. Rottinkituolilla on neulomani tyynynpäällinen. Piheys iski, enkä raaskinut ostaa Gantin palmikko-neuletyynynpäällistä. Niinpä kävin kaupassa laskemassa silmukat ja opettelemassa kuvion ulkoa. Toteutin oman versioni Nalle-langasta. Selkäpuoli on tavallista lakanakangasta, mutta vaihdan sen jossain vaiheessa fleese-kankaaseen. Käsinojalla harmaa villashaali ja valkoinen fleesepeitto. Ruukussa jo syksyllä istuttamani kataja, edelleen kauniin vihreänä.

Mökiltä toimme ison joulukuusen parvekkeelle. Kuusessa on vanhahtavat sähkövalot (siis sellaiset kynttiläkopiot, ei pelkät pienet loistavat valot) ja lisäksi parvekkeen kaidetta kiertää kaksi 80 kpl:een kuusivalosarjaa. Parveke on kaunis pimeällä. Ja näin kauniilta näytti maisema tänään iltapäivällä parvekkeeltamme sakeassa lumipyryssä. Ihanan kaunista! Ollapa aina pakkasta ja lunta. Täydellinen sää!

Koiran joulukortti

Tilasin juuri parikymmentä joulukorttia, joissa koiramme Papu toivottaa hyvää joulua. Meneeköhän tämä jo vähän yli? Idean sain koiramme kasvattajalta, joka joka joulu lähettää meille ihanan joulukortin, jossa joku hänen koiristaan seikkailee jouluisesti. Ajattelin, että annamme näitä kortteja Papun koirakavereille. Lisäksi esikoistyttäreni aikoo leipoa (Loimaranta ja Koivumäki) Oi ihana joulukuu -kirjan reseptillä koirankeksejä ja nehän ovat kivat viemiset joulukortin kera näihin koiraperheisiin. Olemme siis tutustuneet näihin perheisiin vain ja ainoastaan koirien välityksellä ja muuta joulutervehdystä emme näihin perheisiin ole viemässä.

Nämä kortit sopivat myös mainiosti esikoisen joulukorteiksi hänen ystävilleen, sillä Papu on eniten esikoisemme koira. Tottakai koko perheen koira, mutta eniten esikoisemme. Ilman esikoisen käsinkosketeltavaa koirarakkautta meidän perheessä ei edes olisi koiraa.



Papu, lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira uros, leikattu, kohta 2v


Joulua ei mielestäni pidä ottaa liian tiukkapipoisesti. Pääasia, että kaikilla on hyvä mieli, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Eikö vain? Jännityksellä odotan, millaisia kortteja näistä (ja aikaisemmin tilatuista varsinaisista joulukorteista) tulee.

Lumilinna

Vihdoinkin lunta ja pakkasta. Aivan ihanaa! Ja valoisaa! Ja Kaunista! Kaikki neljä lasta alkoivat jo eilen rakentaa lumilinnaa; "iklu" kuten kuopus asian ilmaisi. Aikuisten mielestä lunta ei ollut tarpeeksi, mutta emme hennoneet sanoa sitä ääneen. Tänään koulun ja kerhon jälkeen lumilinnan viimeistely jatkui hartaudella.

Kun lunta on vain vähän, täytyy seiniä tehdä suurella tarkkuudella ja huolellisuudella. Suuremmalla lumimäärällä voisi olla ronskimmat otteet.

Lumilinna valmis? Lumi riitti kahteen matalahkoon seinään, mutta tekijät olivat onnellisia. Nurmikko paljastui ohuen lumipeitteen alta. Voi kun saisimme lisää lunta. Punaposkisille, sormensa jäädyttäneille lapsille maistui kuuma kaakao.

Siivousta, täitä, joulukorttikuvaus ja kahvittelua

Viikko on ollut tapahtumarikas, kuten useimmat viikot meillä ja varmaan muissakin lapsiperheissä. Siskojeni kanssa tyhjensimme valtavan kellaritilan ja veimme uskomattoman määrän roskaa kaatopaikalle. Miksi ihmisen pitää säästää niin paljon tavaraa? Liian isot säilytystilat pitäisi kieltää lailla. Itselle tarpeettomat tavarat kiertoon ja vain erittäin painavista syistä tavaroita varastoon. Se tuli taas huomattua.

Täit ovat kiusanneet perhettämme pitkin syksyä. Nyt pesemme kaiken kolmatta kertaa tänä syksynä. Voi ahdistus! Täit sinänsä eivät iljetä minua, onhan lasten ja koiran kanssa tullut muutkin loiset tutuiksi, mutta se valtava työmäärä. Lisäksi kaikilla kolmella tytöllämme on pitkät hiukset ja niiden läpikäyminen täikammalla on työlästä ja kivuliasta. Onneksi pojallamme on lyhyet hiukset ja sellaisina ne saavat pysyäkin - onpahan edes yksi pää, joka on nopeasti hoidettu.

Eilen urakoimme joulukorttikuvat. Neljä lasta ja koira pitäisi saada samaan kuvaan. Kaikille edes jotenkin säädylliset ilmeet ja kaikkien kasvot näkyviin. Enää en edes haaveile kauniista kuvasta ulkona lumisateessa ja kaikilla päällä jotain vanhahtavaa samansävyistä... Voisihan siihen korttiin tietysti laittaa neljä (ja koira esikoisen kanssa) erillistäkin kuvaa, mutta yritän toistaiseksi toteuttaa yhden kuvan periaatetta. Kuvat on tilattu ja pitäisi tulla postitse kotiin ensi viikolla. Hyvissä ajoin siis.

Näin kauniin kimpun sain esikoisen luokakaverin äidiltä, joka kävi luonani kahvilla. Meillä oli erittäin mukava kahvitteluhetki ja ennätimme jutella monista asioista. Nautimme kahvista, tomaatti-mozzarella-rucola sämpylöistä (hain läheisestä kahvilasta) ja joulutortuista. Kauniin punainen kimppu amarylliksistä ja neilikoista sopii täydellisesti punaisten Teema-mukien ja Kivi-tuikkujen kanssa. Minulle punainen on joulun väri (ja rapujuhlien). Pöytäliina on Stockmann Casa -mallistoa ja useamman vuoden takaa.

Kurkistus jouluiseen pikkuveljen huoneeseen

Joulu on saapunut kuopuksen huoneeseen. Pieni valkoinen kuusi on lipaston päällä, ettei se jää autojen, legojen ja junaratojen alle. Siskoni vihjaisi ihanista poliisi-ja paloautokoristeista ja pitihän minunkin käydä sellaiset hakemassa. Nyt on serkuksilla kaikilla samanlaisia koristeita. Nalle Puh -koristeet ovat jo muutaman joulun takaa ja autoilla ajavia joulupukkeja ostan silloin kun niitä näen.


Lipastolta on raivattu valokuvat joulukoristeiden tieltä. Lipaston olen ostanut nettikirppikseltä. Hiomisen ja usean maalikerroksen jälkeen tästä mäntypuisesta lipastosta tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lipastossa säilytetään kaikenkokoisia pikkuautoja ja autotarvikkeita esim. liikennemerkkejä. Pottery Barn:in joulusukka on löytö Ebaystä. Junakuviointi tekee siitä pikkupojalle rakkaan.


Sänky on mieheni lapsuuden sänky ja muutaman muunkin ennen häntä. Ikää sängyllä on lähes sata vuotta. Sänky kunnostutettiin ammattilaisella ja aikaisemmin jatkettava sänky muutettiin kiinteästi 150cm pitkäksi. Näin pitkätkin sivut ovat kauniit. Gantin tyynyt sängyllä olen - vaaleansinistä lukuunottamatta - ostanut käytettyinä pikkuhiljaa. Vaatekaappi on isotätini vanha ja aivan täydellisen kokoinen pienen pojan vaatekaapiksi. Ennen entisöintiä mahonkiviillutettu kaappi oli huonossa kunnossa, mutta entisöinti teki kaapille ihmeitä. Palloja säilytetään nalle-verkkosäkissä, ettei pieni koiranpoika syö niitä rikki.


Hyllyt jäivät asunnon edelliseltä asukkaalta ja ne palvelevat mainiosti leluhyllyinä. Taso ja laatikosto ovat Ikeasta ja tuolit ovat aidot Aallon lastentuolit. Niiden ostaminen kirpaisi, mutta onhan kysessä desingklassikot. Sitäpaitsi näiden lastentuolien istuinkorkeus on todella hyvä - menee vielä aika isollekin lapselle. Ikkunassa on muovinen juna-aiheinen jouluvalo, minun silmiini kitschiä, mutta kuopuksen mielestä kiva.

Itsenäisyyspäivä

Laitamme lasten kanssa joulukuun alussa havunoksia isoon maljakkoon rappuumme. Niistä tulee niin ihana tuoksu koko rappukäytävään. Joulukuun alkupäivinä havujenoksilla on vain valot. Itsenäisyyspäiväksi havut saavat sinisiä ja valkoisia koristeita. Muutaman päivän kuluttua siniset ja valkoiset koristeet vaihtuvat jouluisemmiksi. Joululukuun puolivälissä tuommekin jo ison joulukuusen rappuun kaikkia ilahduttamaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulu tulee kahvilaan

Café Emmessä on vaihdettu jouluisempaan ilmeeseen. Liina on vaihtunut jouluisen vihreäksi ja joulupukki sekä pari tonttua ovat päässeet koristamaan kahvilaa. Rottinkisohvan istuintyynyt on vaihdettu punaisiksi ja kahvilan pöytään ollaan juuri kattamassa joulunpunaisia astioita. Sia:n punainen pitkä samettinen tonttulakki on unohtunut kahvilavieraalta, ehkä joltain pieneltä tontulta.


Kahvilan keittiössä on paistettu pipareita. Leikkasin oikeilla piparkakkumuoteilla ruskeasta kankaasta pipareita. Onkohan tämä ruskean sävy hieman kärähtäneen piparin värinen... Seuraavaksi ajattelin koristella pehmopiparit.

Uusia joulukoristeita keittiöön

Pidän kovasti Villeroy & Bochin joulukoristeista. Tänä jouluna ihastuin näihin ihaniin posliinisiin jouluisiin leluihin. Keittiössämme on viisihaarainen kustavilainen kristallikruunu ja näitä leluja oli juuri viisi. Täydellistä! Uusista koristeista innostuneena kiillotin kristallikruunun etikkavesiseoksella. Jokainen kristalli erikseen. Aikaa meni, mutta lopputulos kyllä palkitsi vaivan. Lapset kysyivät, onko meillä uusi lamppu. Nyt huomaan, miten likaisia muut kristallikruunumme ovat.

Keittiön muratti sai jouluisen tontun koristeekseen. Tietääkö joku, voiko tällaisen ympyrän malliin taivutetun muratin laittaa kasvamaan isompaan ympyrään? Itse olen niin huono viherkasvien kanssa. Saan ne poikkeuksetta hengiltä enemmin tai myöhemmin.

Ensimmäinen adventti

Ruokasalin nurkkaan pienelle pyöreälle nurkkapöydälle olen laittanut adventtikynttelikön.

Viime vuonna hankittu punainen peltiastia on Tiimarista ja rautalangasta taivutetut numerot sisustusliikkeestä. Tänä vuonna reunustin kynttilät aidolla sammaleella. Kotimaiset, puiset tontut ovat vuosien takaa. Ilokseni huomasin, että niitä myydään edelleen. Usealta meidän tontulta on puiset jalat irronneet. Onko muilla ollut samanlaista vaivaa? Ne on monasti liimattu, mutta eivät vain tunnu kestävän.

Näin tänään matkalla esikoisen koulun myyjäisiin antiikkiliikkeen ikkunassa kristallista ja hopeasta tehdyn adventtikynttilöille tarkoitetun "astian" / "telineen". Näin siitä vain vilauksen auton ikkunasta ja se näytti ihanalta. Yritän huomenna päästä käymään siellä ja tutustua siihen paremmin. Olen jo useamman vuoden ajan haaveillut kauniista vanhasta adventtikyntteliköstä. Olisiko se nyt siellä antiikkiliikkeessä odottamassa pääsyä meidän kotiin?

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

Joulukalentereita

Näillä joulukalentereilla meillä odotetaan joulua 2009 (=jouluaattoa). Lapsemme ovat valinneet Legon, Littlest Pet Shopin (2 kpl) ja Carsin kalenterit, joista on luvassa mukavia yllätyksiä joulukuun aamuihin. Koiralla on oma koirien suklaajoulukalenteri ja ainakin viime jouluna herkut maistuivat. Naapurintytön myymä partiolaisten kalenteri on päätynyt miehelleni.



Parivuotias kummityttömme ei saa perinteistä prinsessakalenteria vaan prinsessapallon (täytetty karkilla), palloa voi käyttää koristeena. Vaaleanpunaiset suklaat reunustavat prinsessapalloa. Toivottavasti kummitytön vanhemmat auttavat herkkujen syömisessä.



Pienempi kummipojistamme saa neulomani joulusukan. Joulusukasta löytyy herkkujen lisäksi jojo, liskosukat, koristenallet. Ajattelin, että joulusukka voisi myöhemmin löytää paikkansa vaikka leikkimökin joulukoristeena. Tai sitten tuo pieni velikulta käyttää sitä omana tai veljensä sukkana, pipona tai ehkä on parempi, etten edes yritä arvata tyhjän joulusukan käyttötarkoitusta. Sen verran kekseliäs hän on.

Isompi kummipojistamme asuu Englannissa ja hänelle lähetämme joka joulu Fazerin suklaakalenterin. Pieni pala Suomea vieraalla maalla. Ainakin tämän kummipojan äiti rakastaa Fazerin suklaita. Lontoossa asuva ystäväperheemme saa myös Fazerin suklaakalenterin.



Perinteisin joulukalenterimme on äitini 70-luvulla pistelemä tonttukalenteri. Lapsuudessani tähän kalenteriin ilmestyi pitkin joulukuuta erilaisia yllätyksiä meille lapsille. Ei joka päivä, mutta usein kuitenkin. Nyt sama perinne jatkuu omien lasteni kanssa. Tontut käyvät pitkin joulukuuta jättämässä yllätyksiä lapsillemme. Haluaisin lasten kasvaessa päästä eroon kaikista disney y.m. ylikansallisista kalentereista ja pitää ainoastaan tämän. Tällaisen itsetehdyn kalenterin paras puoli on, että se kasvaa ja muuttuu lasten mukana. Myös isomman (moniosaisen) lahjan esim. legon voi paloitella osiin ja jakaa vaikka kaikille päiville jouluaattoon asti.

Usein meillä on myös kalenterikynttilä. Sellaista on kiva polttaa, jos se ei ole liian paksu. Tänä vuonna meillä on numeroidut tuikut. Oikeasti ostin nämä jo pari vuotta sitten, mutta unohdin ne kaappiin. Nyt ne ovat jo esillä ja kaikki 24 tuikkua on aseteltu lautaselle; pikkuhiljaa tuikut vähenevät ja jouluaatto lähestyy. Mukavaa ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille!

Kurkistus prinsessojen huoneeseen osa 1

Ajattelin esitellä teille kaksostyttöjemme huoneen. Huone näytti tältä vielä viime kesänä, nyt se on aivan erilainen. 60-lukulaisittain huone on ihanan tilava, joten se sopii mainiosti kahden lapsen jaettavaksi. Prinsessavaihe alkoi meidän neideillä jo hyvin pienenä ja 4-6-vuotiaana se oli voimakkaimillaan. Tytöt ovat sanoneet minulla tässä "vaahtokarkki" -huoneessa, että täällä ei ole tarpeeksi prinsessamaista. Huoneen alaosa on maalattu Laura Ashleyn vaaleanpunaisella maalilla (todella laadukas maali!) ja valkoisen ja vaaleanpunaisen rajakohdassa on Sandbergin sydänboordi.

Tytöt siirtyivät pinnasängyistä parivuotiaina suoraan näihin hollantilaisiin uustuotanto Linnea-valurautasänkyihin. Nämä ovat aina olleet suosikkini; ei jatkettavat vaan kiinteästi 150 cm pitkät. Katokset olivat tottakai itsestäänselvyys ja katoksien alle sai myös hyvät majat. Vaatekaappi sänkyjen välissä erottaa neiti A:n sängyn neiti B:n sängystä. Maria Teresia -tyylisen kristallikruunun olen ostanut huutokaupasta ja kunnostuttanut alan erikoisliikkeessä, jolloin siihen myös lisättiin irtokristalleja.

Huoneen toisella puolella on Lundian hylly. Meillä on Lundian valkolakattua hyllyä ja kaappia myös isonsiskon huoneessa ja vaikka mielestäni Lundialla hinta-laatusuhde ei ole kohdallaan, olen ollut tyytyväinen, että hyllyt ja kaapit voi aina purkaa ja koota uudenlaiseksi yhdistelmäksi. Hyllykorkeutta on helppo säädellä, joten erikokoiset lelut mahtuvat hyllyyn. Lisäosia on myös helppo hankkia. Ikkunan edessä on pieni nojatuoli ja virkkaamani pienehkö vaaleanpunainen torkkupeitto. Ikkunoissa Laura Ashleyllä teetetyt verhot.

Hyllyn vieressä on pöytäryhmä, mikä koostuu Lundian pöytätasosta ja erivärisistä arne jacobsen-lastentuolikopioista. Tämän pöydän ääressä kaikki neljä lastamme ovat yhdessä tuntikausia puuhailleet, piirtäneet, muovailleet, askarrelleet, minkä kyllä huomaa pöydän pinnasta.

Hyllyssä on useita valkoisia rottinkikoreja, joihin olen ristipistoin pistellyt, mitä mikäkin kori sisältää. Näitä lappuja oli hidas tehdä, mutta olen ollut niihin oikein tyytyväinen.

Muuta prinsessamaista huonessa on prinsessataulu, jossa prinsessat kertovat, missä unelmat alkavat; valokatkaisija, jossa prinsessat kehottavat seuraamaan sydäntä; prinsessakello. Vitriinikaappi löytyy myöskin huoneesta ja sen olenkin esitellyt pupujen talon esittelyn yhteydessä.

Esittelen joku toinen kerta, miltä huoneessa nyt näyttää. Minusta on ihana muistella tätä prinsessahuonetta ja tunnelmoida siitä. Prinsessavaihe jäi meidän perheessä kaiken kaikkiaan aika lyhyeksi - esikoistytöllä ei koskaan ollut pienintäkään prinsessavaihetta ja kuopuksemmehan on poika.